Esityksen alussa olevan prologin on kirjoittanut ohjaaja, mutta Antigone (käännös Kirsti Simonsuuri) on alkuperäinen Sofokleen vuonna 441 eea kirjoittama näytelmä, eikä tekstiä ole muutettu mitenkään.

Suomennos
KIRSTI SIMONSUURI 

Ohjaus ja prologin teksti
MINNA HARJUNIEMI 

Sävellys, äänisuunnittelu,
musiikin tuotanto ja harjoituttaminen
EMMA RAUNIO 

Lavastus
KATARIINA KIRJAVAINEN 

Puvut
TYÖRYHMÄ 

Valosuunnittelu
KARI LEPPÄLÄ 

Naamioinnin suunnittelu
HENRI KARJALAINEN 

  

Ensi-ilta 15.4.2026
Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä
Kesto 2t 30 min, sisältää väliajan  

Esitysoikeudet
NORDIC DRAMA CORNER

  

Rooleissa

PROLOGI

PALVELIJAT
Eeli Jurvelin
Adela Ogunbor

RHEA, titaani
Venla Pulkkinen

KRONOS, titaanien valtias
Olavi Angervo

 

ANTIGONEN NÄYTTELIJÄT

THEEBAN VANHIMPIEN KUORO
kaikki

ANTIGONE, Oidipuksen tytär
Miriam Shange
Elisa Mattila

ISMENE, Antigonen sisar
Annika Junno
Clara Kinnunen

KREON, Theeban uusi kuningas,
Antigonen ja Ismenen eno
Pyry Räty
Olavi Angervo

VARTIJA
Abdirahman Bile
Alberto Rama
Venla Pulkkinen

HAIMON,
Kreonin ja Eurydiken poika
Mawlawi Rahem
Freddie Sukura

TEIRESIAS, sokea tietäjä
Adela Ogunbor
Eeli Jurvelin

EURYDIKE,
Haimonin äiti, Kreonin puoliso
Adela Ogunbor

SANANSAATTAJA
Pyry Rautiainen
Freddie Sukura

Ohjaajan sana

Noin vuosi sitten sain ohjattavakseni 14 nuorta näyttelijää ja kaupunginteatterin kauniin amfi-näyttämön, ja etsiessäni sopivaa teosta Sofokleen Antigone syöksyi tajuntaani ryminällä ja yllättäen. Olin lukenut Kirsti Simonsuuren upeaa käännöstä viimeksi vuosikausia aiemmin, mutta nyt se huusi kirjahyllyssäni kuin kohtalo, enkä voinut muuta kuin tarttua siihen.

Järkytyin lukiessani yli 2000 vuotta vanhaa tekstiä. Miten raa’asti se taas viiltää sydämiämme tänä päivänä, kun maapallomme lähestyy katkeamispistettä, sivilisaatiot horjuvat ja ”mielipuoliset sanat ja raivottarien hulluus meluavat ihmismielessä”, kuten Sofokles kirjoittaa.

Järkytykseni Antigonen ajattomuuden äärellä ei ole laantunut. Oppiiko ihminen koskaan lopulta mitään?

Tämä esityksemme juuri tässä hetkessä on hätähuuto.

Mikään sen asetelmissa ei ole vanhentunut. Hallitsija on määrännyt, että Antigonen sodassa kuollutta veljeä, ”roskajoukkoa”, ei saa haudata, vaan se pitää jättää ”lintujen ja koirien ruoaksi, häpeäksi kaikkien silmille”. Antigone on kapinallinen nuori nainen, joka vastustaa autoritäärisen vallan käskyä, ja päättää haudata veljensä. Hän saa tekonsa vuoksi kuolemantuomion. Silloin vuosikausia sitten ajattelin, että Antigonen tragedian liikkeelle laittava tilanne on vaikeasti samaistuttava nykyihmiselle. Nyt en enää ajattele niin. Voimme kaikki nähdä päivittäin ihmisten nimeävän toisia ihmisiä roskajoukoksi, ja näemme myös jatkuvaa live-kuvaa hautaamattomista vainajista siellä, missä ihmismielen syvin pimeys on ottanut vallan.

Vanhentunut ei myöskään ole naisviha, jota tämä muinainen näytelmä käsittelee suorastaan hyytävästi, ja joka taas näinä päivinä valtaa alaa, niin uskomatonta kuin se onkin.

Lue lisää

Maailma, jota rakastin, on liekeissä. Me ihmiset kuljemme huolesta painavin jaloin, vaikka kevät humisee suonissa ja aurinko häikäisee, kun astumme teatterin pimeydestä kadulle.

Meidän esityksessämme Antigone, jonka elämän typerän hallitsijan typerät lyhytnäköiset valinnat tuhoaa, on kokonainen sukupolvi, tulevat sukupolvet, lapsemme ja nuoremme. Millaisen maailman heille jätämme?

Antigonessa toivoa ei ole.

”Tämä laki pitää paikkansa huomenna ja aina,

ja niin myös menneisyydessä:

yksikään kuolevainen ei voi tavoitella

suuruutta ilman että tuho seuraa.”

Lopulta Antigonessa autoritäärinen valta toki murskaantuu, ja hallitsija menettää kaiken, mutta kaikki tätä edeltävä tuho olisi ollut vältettävissä jos tämä typerä hallitsija olisi kuunnellut nuorempaa sukupolvea ajoissa.

Painotan sanaa typerä puhuessani valtaapitävistä. Sofokles sen hienosti kiteyttää Sanansaattajan suulla: ”Tyhmyys tuo ihmisille suurinta pahaa”. Vaikea kuvailla sitä raivon määrää, mitä omankin valtiomme päättäjien lyhytnäköinen sekoilu on viime vuosina aiheuttanut.

Tragedian näyttämölle asettaminen kuitenkin raivaa tilaa surra ja raivota yhdessä. Ja tämä yhteen tuleminen sisältää myös ihmeen: tragedian yhdessä näyttämöllä läpikäyminen on täynnä voimaa, toivoa ja valoa.

Kaiken toivottomuuden keskellä tämä voima on huuhdellut sielujamme. Antiikin Kreikassa näyttelijän tehtävä oli toimia jumalten sanansaattajana. Nämä 14 uljasta nuorta näyttelijää ovat totisesti muistuttaneet tästä, ja vakuuttaneet minut siitä, että toivoa on.

Esityksemme on myös kunnianosoitus aktivisteille. Niille aktivisteille, joita ilman oikeutemme olisivat olemattomat, ja jotka tänäkin päivänä etulinjassa taistelevat puolestamme. He puolustavat elinolosuhteitamme, vapauttamme, planeettaamme – oikeuttamme ylipäätään elää ja hengittää.

Älkäämme sulkeko silmiämme siltä, mitä maailmassa tapahtuu, tai heiltä, jotka puolustavat oikeuksiamme ympäri maailmaa, usein henkensä kaupalla, kuten Antigone.

”En voi olla osallinen vihaan, vaan rakkauteen.”

– Antigone

Minna Harjuniemi, ohjaaja

Musiikista

Antigonen sävellyksessä ihmisääni kaikissa muodoissaan on jatkuvasti keskeinen lähtökohta sekä musiikillisesti että poliittisesti. Se, miten valitsemme käyttää (tai olla käyttämättä) ääntämme, on aktiivinen valinta ja yksi toimivan demokratian peruspilareista. Aktivistit ja vastarintaryhmät tulevat kuulluiksi, koska he uskaltavat korottaa ääntään ja kyseenalaistaa vallitsevia rakenteita myös silloin, kun se väistämättä johtaa konfliktiin. Antigone tulee kuulluksi mutta myös julman rangaistuksen kohteeksi hänen korottaessaan ääntään ja kyseenalaistaessaan järjestelmää, jossa hän ei kykene elämään, kun taas Ismene vastaavasti joutuu elämään valintansa kanssa pysyä hiljaa ja välttää vastarintaa. Kuoro puolestaan toimii sekä keskeisenä musiikillisena elementtinä että ryhmän symbolina, eräänlaisena ihmiskunnan ankkurina. Se on yhteiskunnan ääni, jolla on peilaava ja kommentoiva rooli suhteessa niin vallanpitäjiin kuin vallan väärinkäytön uhreihinkin.

Lue lisää

Sofokleen maailma kutsuu arkaaisen estetiikan äärelle, ja olen äänimaailmassa pyrkinyt siihen, että ikiaikainen ja ajaton kohtaisi nykypäivämme. Konkreettisella musiikillisella tasolla tämä tarkoittaa, että antiikin Kreikan musiikista tuntemamme elementit – kuten asteikot, musiikilliset motiivit ja instrumentaatio – kohtaavat nykyajan koneita, tuotantoa ja estetiikkaa. Kuulemme lohkareita Zeuksen synnyinluolasta, kaikuja Kronoksen niellyistä lapsista, sekä kuiskauksia ja avunhuutoja, joiden toivoisi olevan kaikuja menneisyydestä, mutta jotka ovat valitettavasti yhtä ajankohtaisia Antigonen maailmassa kuin nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Ihmisääni toimii sekä musiikin jatkuvana keskuksena että siltana, joka yhdistää Sofokleen ja Antigonen maailman 2400 vuoden takaa meidän aikaamme. Sofokleen maailma on pelottavan ajankohtainen ehdottomuudessaan ja julmuudessaan. Se on samalla kuitenkin inhimillinen ja samaistuttava sen hahmojen ajautuessa keskenään konfliktiin vallasta, etiikasta ja velvollisuudesta sekä siitä, kenen ääni kuuluu kovimpaa ja merkitsee eniten.

Sekä ihmisäänessä että Sofokleen tekstissä ikiaikaisuus kohtaa nykyaikamme, ja menneet sukupolvet kohtaavat meidät, jotka olemme elossa juuri nyt. Kannamme myös meitä edeltäneitä sukupolvia mukanamme omissa äänissämme, ja näin ollen voimme tämän kautta myös kohdata ja peilata toisiamme ajasta riippumatta. Tarinan asettaminen näyttämölle tarkoittaa väistämättä myös valintaa siitä, kenen näkökulmia ja kohtaloita nostetaan esiin ja kenen ääni tulee kuulluksi. Toivon, että tämä teos kutsuu pohtimaan oman äänen käytön mukanaan tuomaa valtaa ja vastuuta, mutta myös niitä mahdollisuuksia muutokseen, joita oman äänen korottaminen voi tarjota.

Emma Raunio, säveltäjä

Lavastajan sana

Katsomot eivät ole demokraattisia; jokainen katsoja omalla paikallaan katsoo esitystä hieman eri kulmasta. Tulemme katsomoihin omine näkökulminemme ja virittäydymme katsomaan esitystä.

Luettuani Kirsti Simonsuuren uljaan käännöksen Sofokleen Antigonesta ensimmäinen ajatukseni oli, että näyttämö on täysin musta. Musta kuin vallan sokaiseman ihmisen sisin, musta kuin öljy ja meren runnomat laivat. Klassikon tunnistaa siitä, että se koskettaa aikana kuin aikana syviä ihmisyyden kerroksia. Antigonessa ei ole mitään teennäistä, se on tosi kuin elämä.

Antigonen visuaalisilla ratkaisuilla houkuttelen katsojaa eläytymään. Heittäytymään oman mielikuvituksensa kannettavaksi ja näkemään sankaritarina poltettuna saviruukun pintaan. Tämän esityksen mieleenpainuvimmat kuvat näkyvät puhtaimmillaan 14 nuoren näyttelijän kasvoissa ja kehoissa, kun ne kysyvät meiltä katsojilta: ”Onko meillä toivoa? Onko ihmisellä toivoa?” Vai käykö meille niin kuin kuningas Kreonille, joka ymmärtää ihmisen osan vasta sitten, kun on liian myöhäistä.

Katariina Kirjavainen, lavastaja

Kuvagalleria

Selaa esityskuvia

Näyttelijät

Selaa potrettikuvia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ABDIRAHMAN BILE

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ADELA OGUNBOR

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ALBERTO RAMA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ANNIKA JUNNO

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

CLARA KINNUNEN

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

EELI JURVELIN

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ELISA MATTILA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

FREDDIE SUKURA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MAWLAWI RAHEM

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MIRIAM SHANGE

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

OLAVI ANGERVO

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PYRY RAUTIAINEN

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PYRY RÄTY

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VENLA PULKKINEN

Toteutus

Järjestäjät
MINNA TUURI,
HELMI SALIN 

Vastaava näyttämömestari
PEKKA AITTA-AHO 

Näyttämömestarit
JANI KURVINEN,
JUKKA PUHAKKA  

Kuiskaaja
TUIJA MUHONEN  

Pukija
RIINA JÄNTTI,
PEPPI LAHTINEN

Vastaava tarpeistonhoitaja
IINA KUIVAS

Tarpeistonhoitaja
MIA HEIMLANDER-HALMETOJA 

Valomestari
VESA ELLILÄ 

Apulaismestari
MILLA VEIRTO

Äänimestari
PAAVO KOLTTOLA 

Apulaisäänimestari
JURI JÄNIS

Näyttämöoperaattorit
LASSE NIEMELÄ,
VILLE NIKKU,
OLLI TAMMINEN  

Näyttämötyöntekijät
JUKKA-PEKKA MÄLKIÄ,
MITRO PARTTI,
JARI VOUTILAINEN,
JENNA MARJANEN,
VILLE SORVALI,
KIA PYHÄRANTA

Tuottaja
PIA KARETIE 

Musiikkijärjestäjä
MONGO AALTONEN 

Päänäyttämöoperaattori
JUUSO MURTONIEMI  

Tekninen suunnittelija
JUHO HAIKKA  

Lavastuksen toteutus
RIIKKA MÄNTYNEN,
JAN FÄLDT,
ELINA KELKKA,
JAAKKO KURKI,
PEKKO ULMANEN 

Puvustuksen toteutus
ANNI LAANTI,
IIDA SAVILAAKSO,
MARI SOLJA,
RIINA KOLJONEN-LJUNBERG,
SURA AGAMPODI 

Modisti
TUTTA LAURÉN

Naamioinnin toteutus
TUULA KUITTINEN,
RONJA NYLUND

Vastaava tarpeistonsuunnittelija
MIRA ROKKANEN 

Tarpeiston toteutus
SINI MEHTONEN, HEIDI TAMMINEN

Tuotantopäällikkö
ILKKA KOKKONEN

Ensemblepäällikkö
HEIKKI SANKARI 

Näyttämöosaston päällikkö
OLLI KOSKELO 

Lavastamon päällikkö
TUOMAS ANTIKAINEN 

Lavastamon apulaispäällikkö
SAMPSA LAIHO 

Puvuston päälliköt
TIINA SIVONEN & NINA VIRKKI 

Naamioinnin päällikkö
HENRI KARJALAINEN 

Valo- ja ääniosaston päällikkö
MARKO OKSMAN   

Käsiohjelman toimitus
HANNA KALSTO 

Käsiohjelman graafinen suunnittelu
KIM SINISALO  

Potrettikuvat
NOORA GEAGEA

Ennakkokuvat
MITRO HÄRKÖNEN

Esityskuvat
VILMA SAPPINEN & SANNI SORMUNEN

Kiitokset
TEATTERIKORKEAKOULU / JOHANNA AUTIO,
BRITT-MARIE BACK-SOININEN,
ELISA JORO,
TUULI NILSSON
JARKKO LAHTI
PAULIINA FEODOROFF
AUNE KALLINEN

Teatteriin-klubi

Teatteriin-klubi

TULE OSAKSI TARINAAMME!

Helsingin Kaupunginteatterin ilmainen kanta-asiakasohjelma Teatteriin-klubi tarjoaa jäsenille enemmän elämyksiä teatterin parissa.

Kiinnostaako mitä teatterin kulisseissa tapahtuu? Lähde klubilaisten kulissikierrokselle tai tule mukaan taiteilijatapaamisiin.

Tarjolla lisäksi edullisia klubilippuja ensi-iltateoksiin kaksi kertaa vuodessa, sekä monia muita rahanarvoisia etuja ympäri vuoden.

Lämpimästi tervetuloa!

LIITY NYT!

Vihreä kirja

Vihreä kirja

MATKALLA KOHTI
KESTÄVÄÄ TEATTERIA

Helsingin Kaupunginteatteri haluaa olla suunnannäyttäjä elämysten vastuullisessa luomisessa ja ratkaisemassa ilmasto- ja ympäristökriisiä yhdessä muun teatteri- ja kulttuurikentän kanssa. Teemme töitä päästöjemme konkreettiseksi vähentämiseksi ja seuraamme hiilijalanjälkeämme vuosittain.

Lue lisää

Olemme sitoutuneet Teatterin vihreään kirjaan, joka on kestävämmän teatteritoiminnan ohjeistukseksi Isossa-Britanniassa laadittu malli. Tavoittelemme kaikissa 2025 alkavissa uusissa tuotannoissamme Teatterin vihreän kirjan perustasoa, jossa materiaaleista vähintään 50% on uudelleen käytettyä ja esityksen jälkeen vähintään 65% materiaaleista käytetään uudelleen tai kierrätetään.

Prosessi kohti kestävää teatteria aloitettiin syksyllä 2022 suomentamalla Theatre Green Book -malli Helsingin Kaupunginteatterin, Suomen kansallisoopperan ja -baletin ja Suomen teatterit ry:n (STEFI) yhteistyönä. Vuonna 2024 Teatterin Vihreää Kirjaa lähdettiin viemään osaksi arkea, aluksi muutamien kokeilutuotantojen avulla ja vuodesta 2025 sen käyttö laajenee kaikkiin alkaviin uusiin tuotantoihin. Vihreä kirja on jaettu kolmeen osa-alueeseen: teatterituotantoihin, rakennuksiin sekä teatterin muihin toimintoihin.

Vuoden 2023–2024 aikana Helsingin Kaupunginteatterissa siirryttiin energiatehokkaampaan led-valaistukseen ja rakennuksen katolle on asennettu omat aurinkopaneelit. Lavastamon ja puvuston materiaalien kierrättämistä ja uudelleenkäyttöä on tehostettu sekä integroitu selkeämmin luontevaksi osaksi luovaa suunnittelua. Vihreä kirja -malli liitetään asteittain saumattomaksi osaksi tuotantoprosessia suunnittelun alusta lähtien kaikille osa-alueille.

Lue lisää matkastamme kohti kestävää teatteria:

https://hkt.fi/vastuullisuus/teatterin-vihrea-kirja/

HKT sosiaalisessa mediassa