Lempi

RYTISALO – MURANEN – SANELMA

Balladi intohimosta, kohtalosta
ja rakkauden voimasta

Pohjautuu MINNA RYTISALON
samannimiseen romaaniin

Dramatisointi
SINIKKA SANELMA ja
MIIKA MURANEN

Ohjaus
MIIKA MURANEN

Lavastus-, projisointi-
ja pukusuunnittelu
sekä lavastuksessa
käytetyt kuvat ja videot
REIJA HIRVIKOSKI

Autenttinen sotavideomateriaali
KAVI

Valosuunnittelu
KARI LEPPÄLÄ

Sävellys ja äänisuunnittelu
ALEKSI SAURA

Naamioinnin suunnittelu
TUULA KUITTINEN

Ensi-ilta 21.11.2024
Helsingin Kaupunginteatterin
pienellä näyttämöllä

Kesto 2 tuntia 35 min,
sisältää väliajan

Esitysoikeudet
Nordic Drama Corner Oy

Rooleissa

SISKO, Lempin sisko
URSULA SALO

VILJAMI, Lempin aviomies
SAULI SUONPÄÄ

ELLI, Lempin ja Viljamin piika
VAPPU NALBANTOGLU

Äänirooleissa:

Lempi
KRISTA KOSONEN

Lempin ja Siskon isä
RISTO KASKILAHTI

Aarre, Lempin ja Viljamin lapsi
ALVAR PALONIEMI

Antero, Lempin ja Viljamin ottolapsi
LENNO PAALANEN

Miehet lääkärintarkastuksessa
PEKKA HUOTARI ja
JOUKO KLEMETTILÄ

Vuorimaa, kuulustelija
MIIKA MURANEN

Ylilääkäri
SANTERI KINNUNEN

Naiset kadulla
HELENA HAARANEN ja
LEENAMARI UNHO

Nainen videolla
PAULA MIETTINEN

Kirjailijan sana

Kun Lempin tarina syntyi mielessäni vuonna 2015, en olisi ikinä voinut arvata, että tämä Lapin sodan loppumisen aikoihin sijoittuva tragedia nähtäisiin Helsingin kaupunginteatterin näyttämöllä syyskaudella 2024. Kirjailijalle on valtava ilo, kun hänen teoksensa elää ja saa uusia tulkintoja vuosia kirjoittamisen jälkeen. Olen tästä kunniasta valtavan onnellinen ja otettu ja luotan täysin ohjaaja Miika Murasen näkemykselliseen ohjaukseen ja työryhmän ammattitaitoon.

Vaikka Lempi elää mielessäni edelleen, olen myös päästänyt hänestä irti. Tuntuu hyvältä tietää, että teos siirtyy eri taidemuodoksi turvallisissa käsissä, ja kirjailijana arvostan myös sitä, että dramatisoinnissa kunnioitetaan alkuperäistekstin kieltä. On ihana tietää, että teos saa tällä tavoin yhä uusia yleisöjä, koska Lempin sanoma on aina vain yhtä tärkeä: emme koskaan näe toisiamme kokonaisina, mutta ehkä meidän pitäisi yrittää.

Minna Rytisalo

Lue lisää

Minna Rytisalo on Sodankylässä syntynyt ja Kuusamossa asuva kirjailija. Vuosien harkinnan jälkeen hän toteutti haaveensa ja kirjoitti esikoisteoksensa Lempi, joka julkaistiin vuonna 2016. Lempi oli arvostelu- ja myyntimenestys, ja se palkittiin Botnia-palkinnolla ja Kiitos kirjasta -mitalilla sekä ehdokkuudella Runeberg-, Lappi- ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoihin. Lempin käännösoikeudet on myyty Saksaan, Norjaan, Liettuaan, Latviaan, Unkariin ja Ruotsiin. Lempin kantaesitys oli Rovaniemen Teatterissa 2020, ja sitä esitettiin myös Joensuun kaupunginteatterissa 2022.

Rytisalon toinen romaani, Minna Canthin nuoruudesta kertova Rouva C., ilmestyi vuonna 2018 ja oli ilmestymisvuotensa myydyimpiä teoksia. Rouva C. palkittiin Vuoden kirja-, Kaarlen- ja Tulenkantaja -palkinnoilla. Teatteriversioina Rouva C.:tä on esitetty Porin Teatterissa sekä Lahden ja Seinäjoen kaupunginteattereissa.
Rytisalo uusin romaani Jenny Hill julkaistiin vuonna 2023 ja se esitetään Helsingin Kaupunginteatterissa kevätkaudella 2025.

Ohjaajalta

”Kun näkee itsensä ehjänä ja kenestäkään riippumattomana, silloin pystyy näkemään toisenkin kokonaisena. Elämässä tärkeintä ja vaikeinta on arvostaa itseään.”

Näin pohtii Lempin Sisko tässä intohimosta, rakkauden kaipuusta sekä kohtalon voimasta kertovassa esityksessämme. Kovin tunnistettava ajatus – miksi meidän on niin vaikeaa antaa myötätuntoa itsellemme ja miksi kohtelemme itseämme niin armottomasti varsinkin, jos kyse on rakkaudesta?

Lue lisää

Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi oli lukukokemuksena voimakas, pakahduttava sekä kuvia synnyttävä. Olen kotoisin pohjoisesta, tarinan tapahtumapaikkojen läheltä ja olen kuullut pienestä pitäen tarinoita Lapin sodan ajoilta. Ehkä tästäkin syystä tämä teos resonoi minua suon ja jokiveden tuoksullaan. Uskallan silti väittää Minnan löytäneen Lempissä sellaisia ikiaikaisia ihmisyyden ääriviivoja, että kuka tahansa voi tähän kaikkeen samaistua. Kirjailija on maalannut moniulotteiset henkilöt tarkoilla siveltimenvedoilla kaikkine sävyineen. Ja juuri se houkutteli tuomaan nämä romaanin kolme kertojaa näyttämölle.

On kiinnostavaa, että tarinan nimihenkilöä, nuorta, itsellistä elämää Rovaniemen kauppalassa aloittavaa Lempiä ei nähdä vaan hänen läheisensä kertovat tästä kadonneen naisen kohtalosta. Jokaiselle heille Lempi on kovin erilainen. Kertoessaan Lempistä Sisko, Viljami ja Elli paljastavat enemmän ennen kaikkea itsestään ja maailmastaan sekä muodostavat kudelman rakkauden ihanuudesta, hurjuudesta ja raakuudesta.

Tämä on toinen kerta, kun saan ohjata tämän Minnan luoman upean romaanin pohjalta tehdyn näytelmän. On ollut hienoa saattaa tämä teos teatterin kielelle tänne Helsingin Kaupunginteatteriin.

Olkoon tämä esitys omistettu kaikille, jotka ovat saaneet ja uskaltaneet rakastaa.

Miika Muranen, ohjaaja

Säveltäjältä

Musiikki on itselleni keskeinen tunnelman luoja ja perustana näytelmän äänisuunnittelulle. Se rytmittää, lohduttaa, hämmentää ja ilmentää sellaisia tunneulottuvuuksia, joihin sanojen ei tarvitse yltää.

Rytisalon upea teksti on jo itsessään hyvin inspiroivaa sävellystyölle. Merkittäviä vaikutteita olen saanut myös mm. luonnosta, ihmisyyden eri puolista sekä myyttisistä tarinoista ja olennoista. Siinä on paljon mistä ammentaa. Sointimaailmassa olen hyödyntänyt klassisten soitinten orgaanisia ominaisuuksia yhdistettynä elektroniseen ja synteettiseen ääneen. Keskiössä ovat mm. piano, jouset ja eri tavoin efektoidut kitarat. Mukana myös kalimba, jossa on samaan aikaan sekä herkkä että hermostuneen rämisevä, monitulkintainen sointi.

Lue lisää

Äänisuunnittelussa musiikki, mielen abstrakti maisemointi sekä autenttiset luontoäänet sekoittuvat keskenään ja vaihtelevat painopistettä tarinan edetessä. Äänellinen taso kulkee välillä henkilöhahmojen näkökulmassa ja toisaalla ulkokehänä, osana näytelmän dramaturgista rakennetta.

Murasen tyylikäs, tarkka ja humaani ohjaus on suonut turvallisen ja hedelmällisen olosuhteen omalle työlleni, joka on samaan aikaan sekä hyvin henkilökohtainen tutkimusmatka että juuri tätä näytelmää varten räätälöity auditiivinen teos.

Aleksi Saura, säveltäjä ja äänisuunnittelija

Visuaalisuus

Minna Rytisalon kieli on kaunista. Tarina kerrottuna kolmen kertojan kautta on kiehtova. Mukana on rakkauden erilaisia muotoja. Koskematon Suomen lapin luonto keskellä sotaa on ajatuksena absurdi, mutta historiallinen totuus. Julmaa paikkojen tuhoutumista tapahtuu tänäkin päivänä. Ajattelen soiden mystiikkaa, tunturilaen ääretöntä maisemaa, hiljaisuutta ja illan hämärässä kuuluvaa kaikua. Kesäisen luonnon valon värin ja ilman kuulauden voi melkein tuntea. Mielessäni tasapainottelee Norjan vuorien jylhyys ja purojen raikkaus, toisaalta taas sodassa poltettu Rovaniemi.

Lue lisää

Rytisalon teksti tuntuu tunnistettavalta. Muistan selkeitä häivähdyksiä lapsuudenperheeni telttaretkestä ylös pohjoiseen: autolla ajamista pilvien yläpuolella, miljoonia hyttysiä, teillä jolkottavia poroja, jääkylmiä puroja ja hämäävän lähellä, mutta saavuttamattomissa olevia lumipälviä tunturinrinteellä. Pitkää matkaa tehtiin autolautalla Norjan vuonojen yli. Mieleenpainuvia olivat kauniinvärisen meren meduusat ja takaisinnouseva, pelottava laskuvesi. Parikymppisestä elämä vei minut Helsingistä useiksi jouluiksi ja kesiksi Rovaniemelle ja savusaunaan Ounasjoen rantaan. Pohjoisen ihmiset vetivät puoleensa. Olin junallatuotu.

Vuosia myöhemmin kävin poikieni kanssa tuntureilla laskettelemassa ja kun he olivat ajokortti-iässä, ajelimme kesäisin lapin maisemissa vailla varsinaista päämäärää. Emme enää telttailleet, asuimme hotelleissa. Rovaniemen teatterikin on tullut tutuksi suunnittelijana muutamassa esityksessä.

Miten halusin luoda Lempin näyttämöllisen ilmeen ja kielen? Ilmaa, avaruutta ja mustavalkoisia luontokuvia, liikkuvaa kuvaa. Lavastuksen ja koko visuaalisuuden raamit. Mennyt aika ja esityksen, näyttelijöiden maailma. Tämä aika. Kävin kesällä kuvaamassa soita, tuntureita, jokia ja asutuksia, paikkoja, joissa esityksen kertomus tapahtuu – aina Narvikiin asti. Pidän ajatuksesta, että katsojan oma mielikuvitus täyttää lavastuksen tyhjää, puuttuvaa tilaa. Projisoitava kuva ja video ovat valoa, ne eivät ole kiinteää, konkreettista materiaa. Näyttämön äänimaailma ja valo rakentavat tilaa, täydentävät lavastusta. Esitystä luodaan ryhmässä. Teatteriesitys on aina ohjaajan vetämää yhteispeliä.

Reija Hirvikoski
Lempin lavastus-, projisointi- ja pukusuunnittelija