Trial & Theatre

NANO STEPS

Ohjaaja:
Aati Hanikka

Dramaturgi:
Iiris Syrjä

Säveltäjä-äänisuunnittelija-muusikko:
Valtteri Alanen

Esiintyjä:
En Ping Yu

Valosuunnittelija:
Jere Suontausta

Tieteellinen neuvonta:
Matěj Hývl 

Agentti:
Sanna Soni  

Markkinointikuvat:
Anežka Mědová, Jussi Virkkumaa, Miika Storm

Tuotanto:
Trial & Theatre ja Aura of Puppets

Teos on toteuttettu ryhmä- ja materiaalilähtöisesti (devising): yhdessä ajatellen, kokeillen ja päättäen. Trial & Theatre on Alasen, Hanikan ja Syrjän muodostama kokeellisen nukketeatterin ryhmä ja Nano Steps on heidän debyyttiteoksensa. Suontausta ja Yu ovat teoksen vierailevia taiteilijoita.

Nano Steps on toteutettu yhteistyössä Helsingin kaupunginteatterin, Aalto-yliopiston, Itai Cohen Labin (Cornellin yliopisto), Aura of Puppetsin, Studio Altan ja Tsekin tiedeakatemian fysiikan instituutin kanssa.

Lue lisää

Teosta ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahasto,
Helsingin kaupunginteatteri, Aura of Puppets, Nordisk Kulturfond ja Samuel Huberin taidesäätiö.

Esityksestä

Nano Steps on esitys, joka kertoo kummallisesta suhteesta mittakaavojen ja aistirajojen yli. Se tutkii, mitä tapahtuu, kun fyysikko törmää ihmissilmälle näkymättömiin hiukkasiin mikroskoopin valopisteessä. 

Lue lisää

Nano Steps sai alkunsa kysymyksestä, mikä voisi olla maailman pienin teatterinukke.

Trial & Theatre -ryhmä heittäytyi polveilevaan ja ennalta-arvaamattomaan tutkimusprosessiin, jossa he soittivat maailmankuuluille professoreille, matkustivat Cornellin yliopistoon, Tsekin Tiedeakatemian fysiikan instituuttiin ja Aalto-yliopiston laboratorioihin.

Studio Pasilassa nähtävä sanaton esitys törmäyttää tieteen esineteatteriin ja tuo ensimmäistä kertaa näyttämölle suoraan fyysikoilta opitun nukketeatteritekniikan: mikrokokoisten partikkelien käsittelyn. Teos ei ole tieteisfiktiota, vaan esitys tieteen fiktiosta.

Nano Steps on Alanen-Hanikka-Syrjä -kolmikon muodostaman Trial & Theatre -työryhmän ensimmäinen teos. Työryhmän taiteellinen työ tavoittelee vapaata ja kuritonta tutkimusprosessia, jossa tiede ja nukketeatteri puhaltavat yhteen hiileen häilyttäen toistensa rajoja.

Trial & Theatren sana

Mitä jos askel on niin pieni, ettei sitä näe ihmissilmin? 

Lue lisää

Alusta asti olemme puhuneet, että Nano Steps on esitys, jossa esiintyvät maailman pienimmät nuket. Esityksen pääosassa ovatkin mikroskoopin linssin alla näkyväksi tulevat pienen pienet kappaleet: kolloidit, silika, mikroskooppiset hiekanjyvät ja muut kaverit. Voisi kuvitella, että mikroskooppisten pienet nuket, ja sitä myötä koko esitys, mahtuisi mikroskooppisen pieneen tilaan.  Asia on kuitenkin juuri päinvastoin. Ihmissolun kokoluokkaa olevat nukkemme vaativat suhteellisen suuren  laitteiston. Mikroskoopit, mikrofonit, kamerat, valtava määrä johtoja, signaaligeneraattoreita, virtalähteitä, vahvistimia, aktuaattoreita, pipettejä, näytelaseja ynnä muita instrumentteja. Kaikki ihan vain siksi, että ylipäätään pystyisimme kohtaamaan nämä esiintyvät taiteilijamme. 

Laitteet ovat ihmisen ajattelun kumppaneita. Oman materiaalisuutensa ehdoilla ne päästävät meidät maailmaan, joka muuten jäisi ihmissilmältä näkemättä. Mikroskoopin kautta pääsemme käsiksi meitä ympäröivään maailmaan, jossa voi tapahtua mitä vain. Mittakaavaltaan ja lainalaisuuksiltaan kaukana ihmisen arkikokemuksesta toimivana ympäristönä se on meille tuntematon ja arvaamaton.  

Esitystä varten teimme lukuisia tutkimusmatkoja maailman tiedeyliopistoissa ja huomasimme, että nimenomaan todellisuus on kiinnostava esitys. Eritoten mikroskooppinen todellisuus. Tässä esityksessä haluamme antaa näyttämön mikropartikkeleille itselleen: materialle, jonka kanssa jaamme maailman. Juuri sen takia emme halua vain näytellä tieteentekemistä lavalla. Näyttämöllä todella tehdään sitä, mitä sovelletun fysiikan laboratorioissakin. Ja hyvä niin, tieteilijöiden laboratorio itsessään on jo aikamoinen nukketeatteri. Kuten fysiikan laboratoriossa, jännite elollisen ja elottoman välillä on nukketeatterin ytimessä. 

Kulttuuriamme leimaa inhimillinen usko jatkuvaan kehitykseen. Meillä ihmisillä on kiire juosta kohti mullistavia löydöksiä, niin suurilla harppauksilla kuin mahdollista. Tutkijoiden on jatkuvasti julkaistava uusia tutkimustuloksia, saatava aina uusia stipendejä ja rahoituksia. Tieteilijän ja tutkijan työ itsessään on kuitenkin syvässä ristiriidassa maailman alati nopeammaksi muuttuvan tahdin kanssa. Tutkimuksen ytimessä on usein odotus, valtavien – ja usein tylsien – tietomassojen lävitse kahlaaminen ilman takuuta siitä, että vuosien, vuosikymmenten tai koko elämän mittainen työ välttämättä tuottaisi mitään maailmaa mullistavaa hedelmää. Kuitenkin juuri perustutkimusta kannattaa tehdä: jos ei nykyinen tutkija, niin seuraava, tai häntä seuraava kaukana tulevaisuudessa, voi ottaa oman pienen askeleensa ja löytää asiasta uuden oivalluksen. 

Työryhmämme Trial & Theatre ajattelee, että kuten tiede, taidekin on kumulatiivista. Sen keskiössä ei ole yksittäinen ihminen, vaan jatkumo ja ketju. Toivottavasti esityksemme asettuu siihen jatkumoon ja synnyttää katsojissa ajattelun virtausta sekä hitaasti kypsyviä uusia ulostuloja. 

Mikroskoopin syövereistä ensi-illan valoon kaivautuneet
Aati, Iiris ja Valtteri
Trial & Theatre 

Kiitokset

Lue lisää

Kiitos 

Tukea, rakkautta, uskoa ja kiinnostusta osoittaneet kotijoukot Emma, Aava, Eila, Pekka, Liina, Iita, Taavi, Eglė, Aliisa, Linda ja Helka 

Nykyesityksen näyttömön kuraattorit Suvi Tuominen, Riikka Thitz ja Tuomas Laitinen 

Helsingin Kaupunginteatterin dramaturgiaatti sekä studio Pasilan Aku Korhonen, Teppo Saarinen, Miika Storm, Paula Ojala, Satu Noroluoto-Fäldt, Matti Heikkilä ja Arto Jormakka 

Aura of Puppetsin Jesper Dolgov, Sanna Soni, Emma Kaari ja Taru Tuomisto 

Aalto-yliopiston Heidi Henrickson, professori Quan Zhou ja hänen tutkijansa Artur Kopitca, professori Jaakko Timonen ja hänen tutkimusryhmänsä, erityisesti Nikos Kyriakopoulos, Tytti Kärki ja Fereshteh Sohrabi, lisäksi Martin Lennox, Space 21, Jason Selvarajan, Väre Takeout, Tiina Forsberg, Tiina Maltzeff, Camilla Hanganpää, Johanna Haapalainen, Josh Krute ja Rita Hatakka 

Cornellin yliopiston professori Itai Cohen ja hänen koko tutkimusryhmänsä, erityisesti Zexi Liang,  Anna Barth ja Kemper Ludlow, lisäksi Michael Reynolds, Thomas “Tom” Pennell sekä Sara Eddleman 

Tsekin tiedeakatemian professori Martin Ledinský ja hänen tutkimusryhmänsä, erityisesti atomivoimamikroskooppi-insinööri Matěj Hyvl 

Helsingin yliopiston professori Sami-Pekka Hirvonen ja tohtoritutkija Gianni Vettese 

Kreetan yliopiston väitöskirjatutkija Alexandros Tsouros 

Tampereen yliopiston professori Arri Priimägi 

Työvälineitä lainanneet Grus Grus Teatteri ja Aurinkobaletti 

Markkinointiapuna toimineet Metropolitan Puppets ja Akhil Soni 

Kollegiaalista tukea antaneet Jonty Hurwitz, Anna Karmala, Perrine Ferrafiat, Zai Sainio, Anna Törrönen, Magnús Sigurðarson, Henry Pöyhiä, Jesper Dolgov, Henriikka Nyberg, Tarmo Tikkinen ja Ishmael Falke 

Kaikki matkan varrella tukea, kannustusta ja uskoa tarjonneet

Nykyesityksen näyttämö ja studio Pasila

Lue lisää

Tuottaja ja näyttämöpäällikkö
Aku Korhonen

Järjestäjä-tarpeistonhoitaja
Satu Noroluoto-Fäldt

Näyttämömestarit
Matti Heikkilä ja Arto Jormakka

Pukija
Paula Ojala

Valomestari
Teppo Saarinen

Apulaismestari
Miika Storm

Nykyesityksen näyttämön suunnittelusta ja ohjelmistovalinnoista
vastaa kolmihenkinen kuraattoriryhmä, jonka muodostavat:

esitystaiteilija, tanssija
Suvi Tuominen

ohjaaja, väitöstutkija
Tuomas Laitinen

kuraattori
Riikka Thitz

Studio Pasilassa vuosina 2022 ja 2023 nähtävä Nykyesityksen näyttämö -pilottihanke tuo nykyesityksen erilaisia muotoja osaksi Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistokokonaisuutta. Nykyesityksen näyttämön toiminta jakautuu vuonna 2023 kolmeen kantaesitykseen ja kahteen vierailuesitykseen. Pilottihanketta tukee Koneen Säätiö.

From Trial & Theatre

What if the step is so small, it cannot be detected by human eye?

Read more

From the very beginning, we have discussed that Nano Steps is a performance featuring the world’s smallest puppets as the performers. As planned, the leading roles are played by tiny particles that become visible under the microscope lens: colloids, silica, microscopic grains of sand and other guys. One could imagine that the microscopic puppets, and thus the entire performance, could fit into a microscopic space. However, the opposite is true.  Our puppets, which are approximately the size of a human cell, require relatively large equipment. Microscopes, microphones, cameras, a huge pile of wires, signal generators, power supplies, amplifiers, actuators, pipettes, specimen glasses and other instruments.All this just so we could even meet these performing artists of ours.

Devices are partners of human thinking. On the terms of their own materiality, they let us into a world that would otherwise be invisible to the human eye. Through the microscope, we gain access to the world around us, where anything can happen. As an environment functioning far from human’s everyday experience in terms of its scale and legality, it is unknown and unpredictable to us.

For the performance we made numerous expeditions to the world’s science universities and noticed that it is precisely reality that is an interesting performance. Especially microscopic reality. In this performance, we want to give the stage to the microparticles themselves: the material with which we share the world. That’s exactly why we don’t want to just act that we are doing science on stage. On the stage, we really do what people do in applied physics laboratories. And that’s fine, the scientists’ laboratory itself is already quite a puppet theater. As in a physics laboratory, the tension between animate and inanimate is at the heart of puppetry.

Our culture is characterized by a human belief in continuous development. We humans are in a hurry to run towards revolutionary discoveries, with as big leaps as possible. Researchers must constantly publish new research results, always receive new scholarships and funding. However, the work of a scientist and researcher in itself is in deep conflict with the ever-accelerating pace of the world. At the core of research is often waiting, wading through huge – and often boring – data masses without a guarantee that the work of years, decades or a lifetime would necessarily produce any world-changing fruit. However, it is precisely basic research that is worth doing: if not the current researcher, then the next one, or the one who will follow them far in the future, can take their own small step and find a new insight of the topic.

Our working group Trial & Theatre thinks, that just like science, art is cumulative. At its center is not a single person, but a continuum and a chain. Hopefully, our show will be placed in that continuum and generate a flow of thinking in the viewers and slowly maturing new outlets.

The ones that dug out from the corners of the microscope into the light of the premiere
Aati, Iiris ja Valtteri
Trial & Theatre

 

Kurkkaa kulissien taa!