Lontoolaisesta pubista kansainväliseen suosioon 

Näytelmä joka menee pieleen on nimensä mukaisesti näytelmä näytelmästä, jossa yksikään hetki ei mene suunnitelmien mukaan. Esityksessä harrastajateatteriseurue yrittää selviytyä murhamysteerin ensi-illasta, mutta mikään ei tunnu onnistuvan. Vuorosanat unohtuvat, lavasteet hajoavat ja äänitehosteet tulevat väärissä kohdissa.

Näytelmän komiikka perustuu hauskoihin, fyysisiin tilanteisiin, joihin näyttelijät joutuvat. Henkilöhahmojen täytyy keksiä nopeasti ikään kuin improvisoiden, miten toimia, kun vaikkapa hissi jumittuu tai ovi ei aukea. Hahmojen kohtaamat ongelmat ovat useimmiten hyvin konkreettisia.

”Tämä on näyttelijäntyön ja lavastustaiteen yhteispeliä. Esityksessä tärkeintä ovat taitavat koomikot ja taitavasti ajateltu lavastus”, näytelmän vastuudramaturgi Henna Piirto kertoo.

The Play That Goes Wrong kirjoitettiin alun perin teatterikoulun lopputyöksi vuonna 2012. Kolme lontoolaista teatteriopiskelijaa Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields käsikirjoitti farssia kuukauden päivät kolmikon opiskelija-asunnolla.

Sen jälkeen näytelmää alettiin esittää pienessä pohjoislontoolaisessa pubissa. Yleisöä oli aluksi vain nimeksi, mutta sana uudenlaisesta, hulvattomasta farssista alkoi kiiriä. Pian pubi oli täpötäynnä jokaisena esitysiltana.

Suosion myötä näytelmä lähti Iso-Britannian-kiertueelle, jota seurasivat Lontoon West End ja Broadway. Lopulta näytelmä nousi kansainväliseksi hitiksi, jolla on ollut kaksi miljoonaa katsojaa ympäri maailman. Näytelmä on kahminut useita teatterialan palkintoja, kuten parhaan uuden komedian Olivierin (2015) ja parhaan lavastuksen Tony Awardin (2017).

”Komedia on hirvittävän vaikea laji. Hittejä ei voi tietoisesti synnyttää, vaan ne syntyvät, kun kaikki tarvittavat osa-alueet ovat kohdillaan. Tässä näytelmässä ei ole mitään pinnisteltyä tai yliyrittämistä, vaan se on aidosti hauska”, Piirto sanoo.

Tekijäkolmikon perustama The Mischief Theatre on luonut ”menee pieleen” -sapluunasta brändin, jota he ovat käyttäneet myös useissa muissa näytelmissä, kuten Peter Pan Goes Wrongja Magic Goes Wrong. Lisäksi BBC Onella on esitetty mini-tv-sarja The Goes Wrong Show.

Piirron mukaan ”teatteri teatterissa” -rakenne antaa mahdollisuuden leikitellä todellisuuden tasoilla. Meidän on helpompi nauraa fiktiivisen näyttelijäporukan mokailulle, kun tiedämme, ettei siinä ole tosi kyseessä.

Helsingin Kaupunginteatterin versiossa jännitysnäytelmää esittää Pirkanmaan Polytekninen seura. Näytelmän henkilöhahmot ovat brittiläisiin kartanomaisemiin sijoittuvista dekkareista tuttuja. Murhamysteeriä ratkova etsivä esimerkiksi selvittää, kuka perii murhatun henkilön rahat tai kuka on kenenkin kanssa rakkaussuhteessa.

Yhden huumorin tason tuo se, että toilailevat suomalaiset näyttelijät esittävät brittiläisiä aristokraatteja ja poliisitarkastajia ja vielä suomeksi. Katsoja ei pääse missään vaiheessa unohtamaan näytelmän asetelmaa.

”Hahmot eivät ole meidän arkitodellisuudesta tuttuja, jolloin olemme koko ajan tietoisia, että esitys on teatterileikkiä. Siinä mielessä teksti tarjoaa puitteet harmittomalle komedialle”, Piirto sanoo.

Brittikolmikon näytelmä myös tuulettaa farssin sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan liittyviä perinteitä. Jännite ei rakennu henkilöiden väliselle luokkaerolle, eikä siinä ole vanhoille farsseille tyypillisiä naisrooleja.

”Esimerkiksi puolipukeinen sihteeri, jonka kanssa päähenkilömiehellä on salasuhde, on näitä superkliseitä, joita farsseissa vilisee, mutta NJMP:ssä ei tällaisia alisteisia, seksistisiä naisrooleja ole,” Piirto sanoo.

”Näytelmä uudistaa farssin henkeä siinä, että se ei ole maailmankuvaltaan kyyninen, vaan hyväntahtoinen, lämminhenkinen.”

Ida Henritius