Suunnittelijat

Idea ja koreografia
KENNETH KVARNSTRÖM

Lavastus ja valosuunnittelu
JENS SETHZMAN

Suunnitteleva valomestari
VESA ELLILÄ

Pukusuunnittelu
SARI SALMELA

Äänisuunnittelu
JYRKI SANDELL

Suunnitteleva äänimestari
EERO NIEMI

Naamiointi
TUULA KUITTINEN

Ensi-ilta 19.11.2026
Helsingin Kaupunginteatterin
pienellä näyttämöllä

Esityksen kesto
1h 15 min, ei väliaikaa

Tanssijat

MATILDA BJÄRUM BENGTSSON (vier.)

SOFIA HILLI

JYRKI KASPER

ANNI KOSKINEN (vier.)

AKSINJA LOMMI

PEKKA LOUHIO

MIKKO PALONIEMI

JUSTUS PIENMUNNE

INKA TIITINEN

Tanssikapteeni
KALLE LÄHDE

 

Tanssijat vuonna 2008
Sofia Hilli, Mikko Lampinen,
Jenni-Elina Lehto, Kai Lähdesmäki,
Heidi Naakka, Unto Nuora,
Mikko Paloniemi, Valtteri Raekallio,
Maria Saivosalmi, Inka Tiitinen

Tanssijat vuonna 1996
Kirsi Karlenius, Raisa Punkki,
Kaisa Torkkel, Tove Wingren,
Mattias Ekholm, Harri Kuorelahti,
Ville Sormunen, Kai Lähdesmäki,
Unto Nuora

Koreografin sana

Luulen, että no-no koetaan nykypäivänä hyvin eri tavalla kuin vuosina 2008 ja 1996.

Maailma on muuttunut ja ihmiset sen mukana. Suurin muutos on tapahtunut aivan viime aikoina. Maailman epävakaa tilanne herättää epävarmuutta, erilaiset ääriliikkeet ovat nykyään meidän todellisuuttamme ja sota tuntuu olevan lähellä.

Huomasin katsellessani no-noa, että koen sen nykyään eri tavalla, kuin silloin kun sen viimeksi näin. Meidän oma muistimme on myös rajallinen, 30 vuotta on aika pitkä matka ihmisen elämässä.

Katsokaa ja kokekaa tämä esitys omalla tavallanne, omana tämänhetkisenä sinuna. Käyttäkää kaikkia aisteja, varsinkin sydäntä ja vatsaa.

Olemme yrittäneet pitää kiinni alkuperäisestä versiosta vuodelta 1996. Olen uudistanut vain muutaman askeleen, kaikkiaan viisi.

On harvinaista saada tehdä vanhoja teoksia uudestaan.

Kiitoksia siitä.

Erikoiskiitos Vesa Ellilälle, HKT:n suunnittelevalle valomestarille, joka on hoitanut teoksen teknisen toteutuksen vuodesta 1996 alkaen ja tanssikapteeni Kalle Lähteelle, joka on käynyt läpi kaikki no-non vanhat VHS-nauhat ja harjoittanut teosta HDC:n tanssijoille.

Katsotaan nyt, kuinka no-no toimii vuonna 2026.

 

Kenneth Kvarnström, koreografi

Tanssijan sana

NO-NO ELÄÄ TANSSIJOIDEN KEHOISSA

Voimakasta, fyysistä, orgaanista ja aistillista. Tanssijoiden kuvauksissa no-no on yhtä aikaa kokonaisvaltaista liikettä ja herkkävireisiä kohtaamisia. Kolmekymmentä vuotta vanhan teoksen äärellä muistot aiemmista esityksistä yhdistyvät tämän hetken kokemuksiin: miten historia kulkee kehossa mukana ja miten uusi tanssijajoukko tekee teoksesta omansa?

Kolme viikkoa ennen ensi-iltaa Sofia Hilli, Jyrki Kasper, Inka Tiitinen, Justus Pienmunne, Matilda Bjärum Bengsson ja Aksinja Lommi kertovat suhteestaan teokseen.

LIIKE VIE KEHON JA MIELEN MATKALLE

Tanssijat tunnistavat liikemateriaalissa sekä tanssin historiaa että tuttua virtausta. Fyysisyyden rinnalla heidän kuvauksissaan korostuvat aistillisuus, kohtaamiset ja liikkeen tummempi pohjavire.

Sofia Hilli: no-no on minulle kehojen kohtaamista, hienoa partnerointia, sisäisiä tunteita, jotka etsivät ulospääsyä. Haluja, törmäyksiä, etsimistä, tavoittelua, iloa, lapsenomaista lentämisfiilistä, kurinalaista järjestystä, kuuntelua, hikeä, luottamusta, hengästymistä ja ajan rajallisuuden tiedostamista, joka saa minut nauttimaan tästä kaikesta. no-no on suostumista tälle matkalle, jonka jälkeen olen yes-yes!

Jyrki Kasper: Liikemateriaalissa tunnistaa sen historian modernin tanssin ja baletin tekniikasta, mutta toisaalta se on hyvin lähellä sitä mitä edelleenkin tehdään. Ainakin se on fyysistä.

Inka Tiitinen: Se on voimakasta, fyysistä, orgaanista ja kokonaisvaltaista. Se tuntuu erilaiselta nyt vuonna 2026 miltä se tuntui vuonna 2008, mutta samoja elementtejä, samaa virtausta, samaa liikkeen intohimoa aistittavissa edelleen.

Justus Pienmunne: Se on kaunista ja aistillista, mutta samaan aikaan siinä on sellainen pohjavire, että tämä voi kääntyä johonkin todella rumaan hetkessä. Liike tuntuu kehossa siltä, että siinä on potentiaalia kurkottaa kohti jotain hyvää tai jotain alitajuntaista.

Matilda Bjärum Bengsson: Liike tuntuu kehossani jatkuvalta matkalta. Siinä on voimakas, vetävä liikevoima ja eteenpäin vievä tuntu. Liikkeiden tekstuuri ja jatkumo vaativat jatkuvasti antautumaan liikkeen vietäväksi, eteenpäin, aina uupumukseen asti.

AIKA ON TEOKSEN PEILI, TEOS ON AJAN PEILI

Teoksen ikä näyttäytyy tanssijoille eri tavoin. Yhdelle se tarjoaa mahdollisuuden kokea historiaa omassa kehossa, toiselle se merkitsee paluuta aiemmin tanssittuun teokseen ja muistoja eri elämänvaiheesta. Aikaisempien tulkintojen rinnalle on kuitenkin löydettävä oma tapa tehdä. Harjoitussalissa on pohdittu myös sitä, miten ympäröivä maailma vaikuttaa teoksen katsomiseen.

Matilda Bjärum Bengsson: Minusta on samaan aikaan kiehtovaa ja inspiroivaa ruumiillistaa ja esittää teosta, joka on täsmälleen saman ikäinen kuin minä itse. Tanssin kentällä on harvinaista, että tanssin luontainen katoavaisuus saa mahdollisuuden muuttua jollakin tavalla pysyväksi. Vaikka itse kokemus säilyy hetkellisenä, on poikkeuksellista, että keho, jolla on täysin erilainen historia, saa palata tällaiseen vanhempaan teokseen. Olen syvästi kiitollinen mahdollisuudesta yrittää ruumiillistaa tätä historiaa oman kehollisen läsnäoloni kautta.

Justus Pienmunne: Ei se tunnu 30 vuotta vanhalta biisiltä. Samoja asioita käsitellään yhä tänä päivänä. Meitä kiinnostaa edelleen ihmisenä oleminen suhteessa muihin. Mitä minä annan ja mitä voin saada muilta siinä hetkessä.

Ennen harjoitusten alkua tuntui, että on aika kovat paineet, koska ihmisillä on odotuksia ja muistoja ja myös niillä, jotka ovat no-non aiemmin tanssineet on esityksestä oma näkemyksensä. Me lähdimme omista lähtökohdistamme työstämään esitystä, ja siitä on muovautunut meidän esityksemme tässä ajassa. Vielä emme ole olleet näyttämöllä ja työstämme materiaalia sisältä päin. Kun saamme vaatteet, tarpeiston ja valot, teos näyttäytyy ulospäin. Yleisö voi luottaa tanssin voimaan eikä tarvitse etsiä mitään tarinaa. Se on kuin välähdyksiä, jotka voi tunnistaa tai olla tunnistamatta.

Inka Tiitinen: Olin opiskelija Tanssitaiteen laitoksella vuonna 1996 kun näin alkuperäisen teoksen ja se vaikutti isosti. Tanssin itse vuoden 2008 versiossa ja nyt uudestaan vuonna 2026.

Aksinja Lommi: Ja minä aloitin Teakissa vuonna 2008. En nähnyt teosta silloin, mutta ymmärsin että kyseessä on merkittävä teos, koska sen ympärillä kävi sellainen kuhina. Eli kyllä teos jotenkin kantaa historian kerroksia mukanaan. Tiedän, että kaksi henkilöä on tanssinut tämän saman paikan aiemmin ja he ovat jollain tavalla läsnä siellä, mutta sitten täytyy tietenkin löytää oma tapansa tehdä. Aiemmat versiot olen nähnyt vain videolta ja viimeksi eilen juttelin teoksesta entisen no-no-tanssijan kanssa. Tavallaan se dialogi on olemassa sekä tanssiessa näyttämöllä että myös sen takana.

Sofia Hilli: Tanssin no-nossa vuonna 2008 ja minusta on kiinnostavaa palata teoksen äärelle uudestaan. Pidän edelleen tietyistä hetkistä, liikekombinaatioista, liikekielen virtaavuudesta, orgaanisuudesta ja runollisuudesta. Mutta myös jostain tummasta vireestä, joka tasapainottaa virtaavuutta. Nyt myös lapseni ovat niin isoja, että voivat nähdä tämän ja minut vielä tanssimassa. On myös kiinnostavaa kuulla, miten yleisö kokee tämän teoksen tässä ajassa.

Jyrki Kasper: Maailma missä tällä hetkellä elämme, on erilainen. Tuntuu, että tänä päivänä konfliktit maailmalla ovat vakavampia ja jokapäiväisempiä ja vaikuttavat assosiaatioon siitä mitä näkee. Esityksessä katsoja voi keskittyä vain siihen miltä se tuntuu.

Kenneth Kvarnström

Perusti oman tanssiryhmän
K. Kvarnström & Co 1987-

Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmän
taiteellinen johtaja, Suomi 1996–97

Toimitusjohtaja ja teatterinjohtaja
Dansens Husissa, Tukholma, Ruotsi 2004–07

Taiteilijaprofessori, Suomi 2008–13

Asiantuntijakoreografi Helsinki
Dance Companyssa, Suomi 2010–12

Tanssijohtaja Kulturhuset Stadsteaternissa,
Tukholma, Ruotsi 2014–17

Gannevik-stipendi 2016

Freelance-koreografi/ohjaaja 2017-

Olen monien vuosien ajan saanut tehdä yhteistyötä koreografisen liikkeen, sanattoman, tunteisiin vetoavan ja alitajuntaisen kanssa. On ollut mahdollisuus suuremmissa ja pienemmissä yhteyksissä vangita yleisön keskittyminen ja mielikuvitus, joka ulottuu niin pitkälle kuin silmä kantaa tai uppoutuu alitajuntaan, ja ilmestyy jälleen esiin, kun sitä vähiten odotat.

Olen saanut työskennellä suurilla näyttämöillä ympäri maailmaa ja pienemmissä, paikallisemmissa yhteyksissä. Tanssiryhmäni on kiertänyt monissa maissa ja lähes kaikilla mantereilla, palannut eri teattereihin ja tavannut yleisön täysin erilaisissa tilanteissa. Pitkä ja sinnikäs työ on antanut paljon, mutta vaatinut myös aika paljon uhrauksia.

Viime aikoina olen yrittänyt laajentaa näkökulmaani ja työmenetelmiäni tekemällä yhteistyötä muiden taiteilijoiden ja instituutioiden kanssa. Eri ilmaisumuotojen yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi, sitä mitä me kutsumme esittävän taiteen, on ollut yksi motivaationi lähteistä.

Kuvagalleria

Kuvat tulossa

Selaa kuvia

Toteutus

Tanssiryhmän johtaja
Valtteri Raekallio

Tuottaja
Anni Leino

Tanssijoiden harjoittaja
Kalle Lähde

Järjestäjät
Minna Tuuri
Helmi Salin

Vastaava näyttämömestari
Pekka Aitta-aho

Näyttämömestarit
Jani Kurvinen, Jukka Puhakka

Vastaava tarpeistonhoitaja
Mia Heimlander-Halmetoja

Tarpeistonhoitajat
Iina Kuivas

Apulaismestarit
Milla Veirto
Aapo Savisaari

Äänimestari
Paavo Kolttola 

Näyttämöoperaattorit
Lasse Niemelä
Ville Nikku
Olli Tamminen

Näyttämötyöntekijät
Jukka-Pekka Mälkiä
Mitro Partti
Kia Pyhäranta
Jari Voutilainen
Ville Sorvali

Lue lisää

Päänäyttämöoperaattori
Juuso Murtoniemi

Tekninen suunnittelija
Hiski Heinonen

Lavastuksen toteutus
Ari Innanen
Jenni Nissinen
Pekko Ulmanen
Tanja Sormunen
Tomi Kuusiniemi
Liisa Kotola
Kaarina Soini
Milka Rasimus

Puvustuksen toteutus
Riikka Canth
Mari Solja
Sanna Lukin
Susanna Phillips-Sanchez
Eeva Varmola

Modisti
Tutta Laurén

Naamioinnin toteutus
Tuula Kuittinen
Iika Huhtamella
Jaana Nykänen
Hanna Piispanen

Vastaava tarpeistonsuunnittelija
Mira Rokkanen

Tarpeiston toteutus
Juhani Rytkölä
Viljo Tohka

Tuotantopäällikkö
Ilkka Kokkonen

Ensemblepäällikkö
Heikki Sankari

Näyttämöosaston päällikkö
Olli Koskelo

Lavastamon päällikkö
Tuomas Antikainen

Lavastamon apulaispäällikkö
Sampsa Laiho

Puvuston päälliköt
Tiina Sivonen & Nina Virkki

Naamioinnin päällikkö
Henri Karjalainen

Valo- ja ääniosaston päällikkö
Samppa Oksman

Käsiohjelman toimitus
Hanna Kalsto

Käsiohjelman graafinen suunnittelu
Kim Sinisalo

Kannen kuva
Stefan Bremer (1996)

Esityskuvat
Sakari Viika

Teatteriin-klubi

Teatteriin-klubi

TULE OSAKSI TARINAAMME!

Helsingin Kaupunginteatterin ilmainen kanta-asiakasohjelma Teatteriin-klubi tarjoaa jäsenille enemmän elämyksiä teatterin parissa.

Kiinnostaako mitä teatterin kulisseissa tapahtuu? Lähde klubilaisten kulissikierrokselle tai tule mukaan taiteilijatapaamisiin.

Tarjolla lisäksi edullisia klubilippuja ensi-iltateoksiin kaksi kertaa vuodessa, sekä monia muita rahanarvoisia etuja ympäri vuoden.

Lämpimästi tervetuloa!

LIITY NYT!

Vihreä kirja

Vihreä kirja

MATKALLA KOHTI
KESTÄVÄÄ TEATTERIA

Helsingin Kaupunginteatteri haluaa olla suunnannäyttäjä elämysten vastuullisessa luomisessa ja ratkaisemassa ilmasto- ja ympäristökriisiä yhdessä muun teatteri- ja kulttuurikentän kanssa. Teemme töitä päästöjemme konkreettiseksi vähentämiseksi ja seuraamme hiilijalanjälkeämme vuosittain.

Lue lisää

Olemme sitoutuneet Teatterin vihreään kirjaan, joka on kestävämmän teatteritoiminnan ohjeistukseksi Isossa-Britanniassa laadittu malli. Tavoittelemme kaikissa uusissa tuotannoissamme Teatterin vihreän kirjan perustasoa, jossa materiaaleista vähintään 50% on uudelleen käytettyä ja esityksen jälkeen vähintään 65% materiaaleista käytetään uudelleen tai kierrätetään.

Prosessi kohti kestävää teatteria aloitettiin syksyllä 2022 suomentamalla Theatre Green Book -malli Helsingin Kaupunginteatterin, Suomen kansallisoopperan ja -baletin ja Suomen teatterit ry:n (STEFI) yhteistyönä. Vuonna 2024 Teatterin Vihreää Kirjaa lähdettiin viemään osaksi arkea, aluksi muutamien kokeilutuotantojen avulla ja vuodesta 2025 sen käyttö laajeni kaikkiin uusiin tuotantoihin. Vihreä kirja on jaettu kolmeen osa-alueeseen: teatterituotantoihin, rakennuksiin sekä teatterin muihin toimintoihin.

Vuoden 2023–2024 aikana Helsingin Kaupunginteatterissa siirryttiin energiatehokkaampaan led-valaistukseen ja rakennuksen katolle on asennettu omat aurinkopaneelit. Lavastamon ja puvuston materiaalien kierrättämistä ja uudelleenkäyttöä on tehostettu sekä integroitu selkeämmin luontevaksi osaksi luovaa suunnittelua. Vihreä kirja -malli liitetään asteittain saumattomaksi osaksi tuotantoprosessia suunnittelun alusta lähtien kaikille osa-alueille.

Keväällä 2026 julkaisimme Helsingin Kaupunginteatterin ilmastotiekartan vuosille 2026–2030. Ilmastotiekartta kokoaa yhteen sen, miten vähennämme toiminnastamme syntyviä päästöjä ja kehitämme teatterin arkea kohti kestävämpiä ratkaisuja.

Lue lisää matkastamme kohti kestävämpää teatteria:

https://hkt.fi/vastuullisuus/ilmastotiekartta/

HKT sosiaalisessa mediassa