Musiikki Alan Menken
Laulujen sanat Howard Ashman ja Glenn Slater
Käsikirjoitus Dough Wright

Alkuperäistuotanto Disney Theatrical Productions Limited/
Disney on Broadway

Perustuu Hans Christian Andersenin satuun ja Howard Ashmanin
ja John Muskerin tuottamaan, John Muskerin ja Ron Clementsin käsikirjoittamaan ja ohjaamaan Disney-elokuvaan.

Musikaalin tekijänoikeuksia valvoo
Music Theatre International Europe

Suomenkielinen käännös
Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila (laulut)

Ohjaus
Samuel Harjanne

Kapellimestari
Risto Kupiainen

Koreografia
Gunilla Olsson-Karlsson

Lavastus
Peter Ahlqvist

Pukusuunnittelu
Pirjo Liiri-Majava

Valosuunnittelu
William Iles

Äänisuunnittelu
Kai Poutanen

Videosuunnittelu
Toni Haaranen

Naamioinnin ja kampausten suunnittelu
Milja Mensonen

Nukkien suunnittelu
Paul Vincett ja Becky Johnson
(Stitches and Glue Ltd)

Lennätykset
Flying by Foy Ltd

Suomenkielinen kantaesitys 29.8.2019
Uusintaensi-ilta 17.8.2023
Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä

Musikaalin kantaesitys oli 10.1.2008
Broadwaylla New Yorkissa.

Esityksen kesto noin 2 tuntia 30 minuuttia

Rooleissa

Ariel
Yasmine Yamajako

Prinssi Erik
Martti Manninen

Sebastian
Samuli Kakko

Pärsky
Pauli Halonen/ Aleksi Johansson/ Iivari Luomala

Skuutti
Tuukka Leppänen

Ursula
Sanna Saarijärvi

Kuningas Triton
Mikko Vihma

Kiero
Lauri Mikkola

Liero
Antti Timonen

Yrjö
Pertti Koivula

Chef Louis
Tuomas Uusitalo

Merisiskot:

Atina
Raili Raitala

Adella
Laura Allonen

Allana
Riikka Riikonen

Arista
Suvi Salospohja

Andrina
Marissa Lattu

Aquata
Eleonoora Martikainen

Ensemble naiset:

Sofia Arasola
Sofia Hilli
Minna Kettunen-Enberg
Annette Lundell
Hanna Mönkäre
Heidi Naakka
Tiina Peltonen

Ensemble miehet:

Christopher Bewsher
Akseli Ferrand
Jack Johansson
Juha Jokela
Jyrki Kasper
Lasse Lipponen
Kai Lähdesmäki
Unto Nuora
Samuli Pajunen
Mikko Paloniemi
Tuukka Raitala
Teemu Sytelä

Arielin lento-stuntit:

Linda Banzuzi
Ava Philip

Varalla:

Ariel Eleonoora Martikainen
Prinssi Erik Akseli Ferrand
Sebastian Samuli Pajunen
Skuutti Kai Lähdesmäki
Ursula Minna Kettunen-Enberg
Kuningas Triton Juha Jokela
Kiero Lasse Lipponen
Liero Tuukka Raitala
Yrjö Unto Nuora
Chef Louis Teemu Sytelä

Ohjaajan sana

Pienet merenneidot

Disneyn Pieni merenneito ilmestyi vuonna 1989 – olin silloin 2-vuotias. Seuraavien vuosien aikana VHS-kasettia kulutettiin pikkusiskojeni kanssa yhä uudestaan ja uudestaan. Osasin repliikit, laulut ja jopa joitain tanssejakin ulkoa. Esitin Ursulaa. Olin merenneito. Rakastuin elokuvan maailmaan ja sen hahmoihin.

Synnyin perheeseen ja maahan, jossa saan olla oma itseni. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Pienen merenneidon  Ariel on kiinnostunut muukalaisista, joita kutsutaan ihmisiksi. Hän tuntee kovaa vetoa ihmisiä kohtaan, mutta perhe ei ihmisiä salli. Välittääkö Ariel tästä? Ei. Tämä ensimmäinen feministi Disney-prinsessa uhmaa isäänsä, kuningasta, sekä muita, jotka sanelevat hänelle millainen hänen tulisi olla, ja keiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä.

Lue lisää

Mikä niissä ihmisissä Arielia oikein kiehtoo? Hänellähän on itsellään satumaisen kaunis pyrstö, vedenalaisen valtakunnan kaikki ihmeet ja koko fantasiamaailman kirjo ystävinään. Ariel haluaa osaksi ihmisten maailmaa – hän haluaa olla ihminen. Hän haluaisi kävellä pitkin katuja ja osallistua tanssiaisiin. Tämä ei kuitenkaan pyrstön kanssa ole mahdollista. Toisin sanoen sekä Arielin keho että häntä ympäröivä maailma estävät häntä olemasta kuka on. Tämä resonoi nykymaailman puheenaiheisiin identiteetistä ja sukupuolista, ja on musikaalin tärkein teema. Ariel ei ole vain naiivi nuori merenneito, joka ihastuu komeaan mieheen – hän luopuu jopa äänestään vain saadakseen sääriparin kolmeksi päiväksi. Ollakseen vihdoin oma itsensä.

Hans Christian Andersen kirjoitti Pieni merenneito -sadun (Den lille havfrue) vuonna 1837 rakkaudentunnustuksena läheiselle ystävälleen Edvard Collinille silloin, kun Collin kihlautui naisystävänsä kanssa. Andersen koki olevansa merenneito, joka ei voisi koskaan olla osa Collinin maailmaa – koska he ovat erilaisia, ja Collinin kaltainen ihminen ei voisi rakastaa Andersenin kaltaista merenneitoa.

Howard Ashman, musikaalin laulujen lyriikoiden kirjoittaja, kuoli vuonna 1991. Kirjoittaessaan lyriikoita Pieni merenneito -elokuvaan hänellä todettiin AIDS. Hän huomasi olevansa merenneito, joka toivoi pääsevänsä eroon pyrstöstään: ”What would I give if I could live out of these waters? What would I pay to spend a day warm on the sand?”.

Minä olen aina saanut olla oma itseni, mutta maailma on täynnä pieniä merenneitoja. Merenneitoja, jotka kamppailevat oman identiteettinsä, kehonsa, terveytensä tai tunteittensa kanssa. Kuunnellaan heitä, ymmärretään heitä ja rakastetaan heitä ehdoitta, jotta he joku päivä pääsisivät osaksi sitä maailmaa, mihin kokevat kuuluvansa.

Samuel Harjanne, ohjaaja

H.c. Andersen

H.C. Andersen
– mies satujen palveluksessa

Hans Christian Andersen syntyi Tanskan Odensessa vuonna 1805. Odense oli Tanskan toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli raatihuone, kauppapuoteja, teatteri sekä linna. Odensessa asui kaupunkilaisia, joilla oli rahaa keskustan palveluihin, mutta myös niitä, joiden riksit eivät riittäneet kaupungin hienouksiin. He elivät kaupungin laitamilla, kuten Hansin perhe. Hänen äitinsä oli pyykkäri ja isä suutari.

Hans varttui pienessä vaatimattomassa kodissa kuitenkin hyvin onnellisena, sillä vanhemmat rakastivat poikaansa hellästi ja ehdoitta. Joka päivä isän lopetettua työt he veistelivät puusta tai askartelivat paperista yhdessä erilaisia nukkeja. Joskus äiti antoi Hansille kangastilkkuja, joista Hans ompeli vaatteita nukkien päälle. Isä kertoi pojalleen iltaisin satuja, joita pieni Hans kuunteli, kunnes nukahti. Isä osasi kertoa tarinoita, kuten Hansin isoisä ja isoäitikin aikanaan. ”Ovatko totta ne kaikki tarinat, joita sinä olet minulle kertonut?” kysyi Hans joskus isältään. ”Voivathan ollakin, vaikkei niiden välttämättä tarvitse olla”, vastasi isä. Ja isän sanoja Hans jäi kovasti pohtimaan.

Lue lisää

Myös Hansilla oli lahja – hänkin osasi sepittää päästään tarinoita. Mutta kun hän kertoi niitä muille pojille, he alkoivat härnätä Hansia. Häntä oli helppo kiusata, sillä kiusaajat näkivät, kuinka kovasti Hans siitä kärsi. Hän viihtyi kaikista parhaiten yksin kotona. Olihan hänellä siellä isän tekemä nukketeatteri ja ihania ihmeellisiä nukkeja. Hansilla oli edelleen valtavasti tarinoita päässään, ja hän tunsi suurta halua saada kertoa niitä eteenpäin.

Niin hän alkoi ensin kertoa tarinoitaan isoäitinsä ystäville saaden suurta suosiota ikäihmisten parissa. Hans alkoi haaveilla, että hänestä tulisi joskus kuuluisa, mutta maineikas ura näytelmäkirjailijana ei ollutkaan helpon tien takana. ”On niin monia muita hyviä ja kunniallisia ammatteja”, Hans sai kuulla kiusallisen monta kertaa. Vaan hän ei kuitenkaan koskaan luopunut haaveistaan.

Vuodet vierivät ja Hans oli kirjoittanut lukuisia näytelmiä, runoja, romaaneja sekä matkakirjoja. Välitöinään Hans kirjoitti satuja, joita ei itse pitänyt juurikaan arvossa. Siksi onkin ironista, että juuri nuo sadut nostivat hänet lopulta kaipaamaansa menestykseen. Hansin ristiriitainen suhde kirjoittamiinsa satuihin johtui siitä, että hän käsitteli niissä elämänsä kipeimpiä tapahtumia – monia lapsuuden sekä nuoruuden pettymyksiä ja sydänsuruja. Satuihin Hans oli piilottanut itsensä, ystävänsä, rakastettunsa ja vihamiehensä. Hän teki sen kuitenkin niin taitavasti, etteivät asianomaiset koskaan löytäneet niistä itseään.

Ensimmäinen H.C. Andersenin satukokoelma julkaistiin vuonna 1835. Pian tämän jälkeen ihmiset alkoivat vaatimaan lisää satuja, ja niin satukokoelmia alkoi ilmestymään aina ennen joulua. Kaikista tunnetuimmiksi saduiksi nousivat muun muassa Todellinen prinsessa, Peukalo-Liisa, Pieni merenneito, Keisarin uudet vaatteet, Ruma ankanpoikanen, Lumikuningatar sekä Pieni tulitikkutyttö. Hansin satuja lukivat sekä aikuiset että lapset. Ensin satuja käännettiin saksaksi, sitten englanniksi ja lopulta Andersenin sadut olivat tuttuja ympäri maailman. Rumasta ankanpojasta oli tullut vihdoin juhlittu joutsen. Vaan näistä juhlista Hans joutui nauttimaan yksin, sillä hänen tarinansa merenneito jäi lopulta ilman rakkautta.

Kirjoittanut Sini Salo

Lähteet: Bredsdorff, Elias, Hans Christian Andersen. Phaidon Press, Lontoo 1975.

Louhija, Aura, Hans Christian – Kertomus satukuninkaan nuoruusvuosista. WSOY, Porvoo 1979.

Spink, Reginald, Hans Christian Andersen and his world. Thames & Hudson Ltd, Lontoo 1972.

Valokuvagalleria

Selaa kuvia

Orkesteri

Lue lisää

Kapellimestari, 1 keyboard
Risto Kupiainen, varalla Marko Hilpo

2 keyboard
Marko Hilpo/ Henri Lyysaari

3 keyboard
Timo Vesajoki

Konserttimestari, 1 viulu
Sonetta Harjanne, varalla Tommi Asplund

2 viulu
Barbora Hilpo, varalla Heidi-Annina Nikkilä

Sello
Tiia Ignatius/ Riikka Lampinen

Kontrabasso, sähköbasso
Eeva Koivusalo

Huilu
Elina Tyni, varalla Ilkka Eronen

Oboe
Aila Hettula, varalla Anna Mantere

Puupuhaltimet
Markku Luuppala/ Marko Portin

Trumpetti
Jukka Tiirikainen, varalla Tommi Kolunen

Käyrätorvi
Maria Luhtanen/ Tatu-Pekka Paukkunen

Rummut ja lyömäsoittimet
Sami Koskela/ Janne Savela

Lyömäsoittimet
Mongo Aaltonen, varalla Juhani Hapuli

Koskettimien ohjelmointi
John Eldridge, Timo Vesajoki, Mikko Mäkinen

Toteutus

Lue lisää

Tuottaja
Marinella Jaskari

Dramaturgi
Sanna Niemeläinen

Lauluvalmennus
Tim Richards, Ian Nicholas, Emilia Nyman

Musiikkijärjestäjä
Mongo Aaltonen

Harjoituspianistit
Marko Hilpo, Risto Kupiainen

Ohjaajan assistentti
Johanna Elovaara

Tanssikapteeni ja koreografin assistentti
Jack Johansson

Lapsinäyttelijöiden ohjaaja
Kirsi Karlenius

Lastenhoitajat
Ella Kettunen, Alva Vartiainen

Merenneitojen pyrstöjen suunnittelu ja toteutus
Riikka Canth, Aati Saarva,
Anni Laanti, Tapio Komulainen

Pukusuunnittelijan assistentti
Meira Erviälä

Nuketuksen ohjaus
Paul Vincett ja Becky Johnson
(Stitches and Glue Ltd)/ Aati Saarva
Nuketuksen opetus 2023 Aati Saarva

Näyttämöosaston päällikkö
Olli Koskelo

Lavastamon päällikkö
Tuomas Antikainen

Lavastamon apulaispäällikkö
Sampsa Laiho

Puvuston päälliköt
Nina Virkki, Tiina Sivonen

Naamioinnin päällikkö
Henri Karjalainen

Päänäyttämöoperaattori
Juuso Murtoniemi

Tekninen suunnittelu
Keijo Viitala, Samiantti Lampela

Järjestäjät
Sasu Tuominen, Erkka Muhonen

Vastaavat näyttämömestarit
Timo Härkönen, Kari Tuovila

Näyttämömestarit
Pia Malinen, Tuomas Ånäs

Kuiskaaja
Anu Tamminen

Tarpeistonhoitajat
Laura Tulimaa, Lotta Heikkinen

Nukkien huolto
Mia Heimlander, Lotta Heikkinen

Pukijat
Meira Erviälä, Reea Järvi, Riku Tiedemann,
Sanna Taipaleenmäki, Nekku Suokko,
Riina Jäntti, Peppi Lahtinen

Lavastuksen toteutus
Sanna Ala-Ojala, Jan Fäldt,Tanja Harjunen,
Matti Hilvonen, Ari Innanen,Riku Joutsenlahti,
Elina Kelkka, Sanni Kilpeläinen, Oona Knuutila,
Jaakko Kurki, Tapio Komulainen, Jani Kurvinen,
Tomi Kuusiniemi, Tinja Laurén, Minna Leiqvist,
Marko Malinen, Aslak Mamadou, Riikka Mäntynen,
Sari Neva-Kyyny, Jenni Nissinen,Eero Paasikoski,
Tiia-Sisko Rasilainen, Antti Ruti, Tanja Sormunen,
Pekko Ulmanen, Viljami Väre, Daniel Westerberg

Puvustuksen toteutus
Suranjitha Agampodi, Sirpa Ahonen, Riikka Canth,
Essi Huovila, Susanna Häkkinen, Tiina Jansson,
Riina Jäntti, Reea Järvi, Ellinoora Kasvi,
Maria Kovala-Hakkarainen, Anni Laanti, Zanna Lukin,
Kati Lätti, Susanna Moilanen, Elina Reiman,
Mari Solja, Johanna Syrjä, Riku Tiedemann,
Minna Tuuri, Kirsi Unkuri, Kristiina Vilpponen

Modisti
Tutta Laurén

Naamioinnin toteutus
Aino Hyttinen, Jutta Kainulainen, Tuula Kuittinen,
Pia Kähkönen, Anu Laaksonen, Emma Loponen,
Milja Mensonen, Ronja Nylund, Jaana Nykänen,
Hanna Piispanen, Maija Sillanpää, Taina Tervo

Tarpeiston suunnittelu
Jenny Villikka

Tarpeiston ja nukkien valmistus
Aino Aho, Mirja Arkonsuo, Lotta Heikkinen,
Mia Heimlander, Sini Junnola, Sanni-Karin Kiili,
Tapio Komulainen, Saima Lahtinen, Sini Mehtonen,
Paula Ojala, Susan Olsson,Laura Tulimaa,
Pekko Ulmanen, Paul Vincett, Becky Johnson

Valo-osaston esihenkilö
Marko Oksman

Valomestarit
Petteri Heiskanen, Toni Haaranen,
Patrik Åhlgren, Markku Ahonen

Apulaismestarit
Malviina Hakli, Markus Schaffter, Tiina Röyskö

Valoteknikot
Markku Grönmark, Peter Tideman, Lars Weurlander

Pyrotekniikka
Markku Ahonen

Äänimestarit
Jaakko Virmavirta, Samuli Peltonen

Apulaisäänimestarit
Jaakko Mäkinen, Juri Jänis

Näyttämöoperaattorit
Jari Ahokas, Kari Apiala,
Otto-Kari Apiala, Jani Koskinen

Näyttämötyöntekijät
Otto Jousimaa, Karri Karjalainen, Liisa Kotola,
Jani Kurvinen, Niko Lindén, Alex Livingstone,
Ville Ljungberg, Miika Malinen, Pyry Mantere,
Juhana Mroue, Kalle Mäki, Mika Rautiainen,
Atte Sarkima, Jarmo Talja, Tarmo Tikkinen,
Olli Vainikka, Sami Vatto, Jari Voutilainen

Muut asiantuntijat

Lennätykset
James Veitch ja Nick Porter

Lento-operaattorit
Jari Ahokas, Ville Ljungberg, Jani Koskinen

Pärskyjen skeittiopetus
Jesse Turunen

Käsiohjelman toimitus
Sini Salo, Hanna Kalsto

Käsiohjelman valokuvat
Robert Seger

HKT sosiaalisessa mediassa