Miltä parta tuntuu

Studio Pasila
Premiär 12.3.2010
1 h 45 min, ingen paus
26 €

OBS! Inte längre i repertoaren!

I rollerna: Sanna Majuri, Risto Kaskilahti, Oskari Katajisto, Antti Lang, Göran Schauman, Vappu Nalbantoglu, Timo Ruuskanen, Leenamari Unho, Sami Uotila, Oula Kitti/ Kimmo Korpela, Johannes Brotherus / Nuutti Konttinen, Lasse Hirvi

Regi: Olga Subbotina

Översättning: Jukka Mallinen

Scenografi och kostym: Anatoli Tšetšik

Ljusdesign: Teppo Saarinen

Ljuddesign: Ari-Pekka Saarikko

Galleri

Ryhmä näyttelijöitä esiintyy lavalla puvuissa; yksi heistä polvistuu kädet kohotettuna, ja muut, muun muassa poliisin univormuun pukeutunut mies, reagoivat vilkkaasti hänen ympärillään kirkkaasti valaistussa lavastuksessa.

Lavalla viisi ihmistä, jotka ovat pukeutuneet värikkäisiin pukuihin. Edessä oleva henkilö soittaa nauhuria, kun taas toinen hattupäinen hymyilee vieressä. Kolme muuta seisoo taustalla nauraen ja vuorovaikutuksessa, mikä viittaa teatteriesitykseen.

Värikkäisiin, epäsopiviin vaatteisiin ja punaiseen neulehattuun pukeutunut esiintyjä kantaa lavalla kaksi suurta puista ämpäriä ikeen varassa hartioidensa yli, ja taustalla on puisia rekvisiittaa ja aita.

Neljä näyttelijää istuu ja seisoo näyttämöllä, pukeutuneina rentoihin ja karkeisiin vaatteisiin, ikään kuin soutaisivat venettä, ilmeikkäät kasvot, puiset lattialaudat edessä viittaavat laituriin. Tausta on tumma, mikä kiinnittää huomion esiintyjiin.

Mies ja nainen esiintyvät energisesti lavalla; mies nostaa nyrkkiä ja nainen poseeraa kädet ja polvi koukussa. Molemmilla on rennot vaatteet, ja värikäs näyttämövalaistus luo teatraalisen tunnelman. Toinen henkilö soittaa taustalla kitaraa.

Aurinkohattuinen henkilö istuu pyyhkeellä kannettavan tietokoneen kanssa, kun taas lapsi pallon kanssa ja aikuinen, jolla on uimarengas ja punainen pipo, seisovat lähellä rantaa muistuttavalla lavasteella.

Neljä värikkäisiin pukuihin pukeutunutta näyttelijää nostaa ja kantaa suurta puista arkkua näyttämöllä teatteriesityksen aikana, ja taustalla näkyy rekvisiittaa ja tikkaat.

Lavalla esiintyy hymyilevä mies, jolla on kirkkaanoranssi höyhenboa ja mikrofoni kädessään, ja taustalla lavavalojen alla tanssii kaksi muuta ihmistä.

Valkoiseen takkiin pukeutunut nuori nainen pitää kädestä kiinni vanhempaa miestä, jolla on valkoinen sotilastyylinen takki. He kohtaavat toisensa vakavasti tummaa taustaa vasten, mikä viittaa dramaattiseen tai tunteikkaaseen hetkeen näyttämöllä.

Lavalla esiintyy viisi miestä; yksi laulaa, yksi viheltää, yksi poliisiksi pukeutunut taputtaa, yksi soittaa kitaraa ja yksi harmonikkaa. Heillä on rennot ja epäsopivat puvut, jotka luovat eloisan ja teatraalisen kohtauksen.

Ryhmä värikkäisiin pukuihin pukeutuneita näyttelijöitä esiintyy lavalla; jotkut istuvat ja toiset seisovat, mukaan lukien poliisin univormuun pukeutunut mies ja toinen raitapaitainen mies, mikä luo eloisan ja teatraalisen kohtauksen.

Recensioner

Kauppalehti, 18.3.2010

Recension

Veijo Sahiluoma

Att dyka in i Rysslands själ

Läs mera

Kommentarer

Loistavaa! En oiken muutakaan keksi! Hauska, hurmaava, jännittävä, sopivan hullu, TÄYDELLINEN! Kaikki vielä katsomaan vaikka vähän onkin aikaa! IHANA! :-D

hihihihihihihihihihihi! kuului vaan koko ajan minusta! mutta oli niitäkin hetkiä jolloin katsoin jännityneenä mitä seuraavaksi tapahtuu. Todella hauska! Erityis kiitos Risto Kaskilahdelle hänen hauska poliisinsa oli hurmaava! uudestaan tullaan :-D

hyvä oli!!! uudestaan tullaan!!

Hauska! Loppukohtaus oli ihana! Hyvää työtä! <3

Ihana! Kaikki näyttelijät olivat loistavia! Varsinkin Risto Kaskilahti oli ihana ja Johannes Brotherus (näin lapsi näyttelijöiden rakastajana) oli loistava! Uudestaan kyllä tämä esitys pitää nähdä!

tosi hyvä esitys <3

Kiitos raikkaasta esityksestä, esitys todella vei mukanaan! Kaikki näyttelijät olivat hyviä, varsinkin Sami Uotila ja hänen "kylähullu" hahmonsa oli aivan loistava! Tuli todella hyvä mieli!

Vappu, Sanna, Oskari, Risto, Nuutti... Tai siis Te kaikki näyttelijät saitte luotua todellista teatterin taikaa!! Tykkäsin, tykkäsin, nauroin, itkin ja nautin. KIITOS.

"Aivan sairaan hauska! Todella hyvä esitys sellainen erinlainen. Loistavaa näyttelijä työtä! Johannes Brotherus oli mainio ja oli tosi kiva että näytelmään oli otettu lapsi-roolikin! Kiitos myös Risto Kaskilahti, Antti Lang ja Leenamari Unho! loistava esitys ja aika kului kuin siivillä, kikattaen koko ajan!"

Kiitos: hienoa työskentelyä, parhaita näkemiäni näytelmiä pitkään aikaan. Tämä oli - yllättävää kyllä, kaunis näytelmä!

Oli kyllä vaihdikas esitys - tunti 45 minuuttia meni kuin siivillä. Siinä oli myös paljon ajattelemisen aihetta, vankkaa venäläistä humanismia niin Dosotjevksin kuin Tshehovinkin linjoilla. Esimerkiksi "Sepän tyttärentyttären" kohtalo - kuin Sonja Marmeladova joka pelastuu ja vapautuu. Tai Jura Livshits - uusi ruhtinas Myshkin?

Aivan loistava! Upposi minuun täysin. Unessakin olin vielä näytelmässä. Yleisö vain oli vaisu. Minua nauratti ja itketti. Olisin taputtanut paljon enemmän ja lopussa oikein äänekkäästi ablodeerannut, mutta kun väki oli kuin kirkossa, joten en kehdannut häiriköidä. Olitte kaikki näyttelijät niin ihania rooleissanne ja tarina oli upea! Kiitos ja halaukset kaikille!

Hyvä svengi, monitasoisuutta, vauhtia ja elävyyttä, kuitenkaan muita sävyjä unohtamatta. Loistava roolitus, jossa jokaisella oli annettavaa. Niin monta hyvää kohtaa "ettei sanotuksi saa!" :)
Venäläisestä näytelmästä on suomalaisten näyttelijöiden kanssa tullut kiinnostava ja ehdottomasti toimiva kokonaisuus!

Erittäin nopea tunti ja 45 minuuttia. Ei pelkoa pitkästymisestä
vaikkei väliaikaa olekaan.
Loistavia näyttelijä suorituksia läpi esityksen.
Venäläinen ohjaus tuo oman erilaisen lisän näytelmään.
LOISTAVA, SUOSITTELEN....

Hauska ja mukaansa tempaava esitys, jossa ei ollut yhtään tyhjää hetkeä. Vaatii näyttelijöiltä hurjasti ammattitaitoa ja ihan fyysistä kuntoakin! Tosi nautittava ja puhutteleva näytelmä jota voin suositella lämpimästi!

Erittäin hienoa työtä sain seurata ennakkonäytöksessä. Esitys ei ollut mikään tyypillinen Suomalaiselle katsojalle, mutta viehättävä ja tapahtumarikas. Naurua ja kyyneleitä, jännitystä ja osaanottoa. Monenlaisia tunteita herätti tämä esitys.

Yllättävän valmiin tuntuinen oli ennakkoesitys keskiviikkona.
Loistavat näyttelijäsuorituksen laidasta laitaan! Etenkin nuori
Antti Lang jäi mieleeni. Kiva oli nähdä Sanna Majuri erilaisessa roolissa. Olen nähnyt hänet aikaisemmin vain Rebeccassa.