Retro

Lilla Teatern
Premiär 1.2.2017
Cirka 2 timmar och 35 minuter inkl. Paus
17 - 34 € (inkl. s.a.)

OBS! Inte längre i repertoaren!

Berättelsen om en kärlek genom fyra decennier

Retro är berättelsen om en kärlek genom fyra decennier. Kaide och Kia träffas i slutet av 70-talet, de är unga och kära, det är den stora kärleken. Eller är det det? Hur kan den stora kärleken ta slut? Retro är en berättelse om att mötas och skiljas, om något som aldrig tar slut, och om de tider vi minns.

Lilla Teatern, Yrjönkatu 30

Text och regi: Joakim Groth

Rollista: Linda Zilliacus, Sampo Sarkola, Iida Kuningas, Samuel Karlsson, Kajsa Ek, Matti Raita, Joachim Wigelius.

Scenografi och kostymer: Markus Packalén

Ljus: Ville Aaltonen

Ljud: Antero Mansikka

Smink och peruk: Henri Karjalainen

Galleri

Pitkät vaaleat hiukset omaava nainen ja olkapäiden mittaiset hiukset omaava mies istuvat keltaisella sängyllä hymyillen. Naisella on punainen villapaita ja farkut; miehellä on graafinen T-paita ja farkut. Taustaseinää koristavat julisteet ja lehtileikkeet.

Pitkät vaaleat hiukset omaava nainen nojaa keltaisella sängyllä makaavan miehen päälle, kädet miehen olkapäillä. Molemmat näyttävät olevan dramaattisessa kohtauksessa. Sanomalehtileikkeitä ja vanhoja valokuvia on seinällä heidän takanaan.

Kaksi ihmistä istuu värikkäällä penkillä; toinen, jolla on lyhyet vaaleat hiukset ja farkkutakki, pitää lasia kädessään ja katsoo yllättyneenä toista, jolla on pitkät vaaleat hiukset, ruskea mekko ja joka harjaa hiuksiaan hymyillen.

Nainen ja mies istuvat lähekkäin kuviollisella sohvalla, kumartuvat ja katsovat toisiaan silmiin. Mies lepuuttaa kättään naisen takana olevalla sohvalla. Etualalla olevalla pöydällä istuu punaviinilasi.

Kaksi pitkätukkaista ihmistä istuu lähekkäin retrosohvalla hymyillen ja olutpulloja kädessään. He vaikuttavat rennoilta ja iloisilta, ja toisen käsi on toisen ympärillä. Taustalla on kuviollinen seinä.

Lavalla seisoo yhdessä kolme naista, joilla on värikkäät talvivaatteet. Keskimmäisellä naisella on vaaleat hiukset, violetti huivi ja musta nahkatakki, ja hän näyttää vakavalta, kun taas muut seisovat hieman hänen takanaan, ja jokaisella on oma tyyli.

Mustatukkainen ja punaiset housut jalassa oleva henkilö istuu pahvilaatikon päällä soittamassa akustista kitaraa, ja neljä muuta talvivaatteisiin pukeutunutta henkilöä seisoo heidän takanaan hämärästi valaistulla lavalla.

Kaksi näyttelijää esiintyy värikkäällä näyttämöllä; toinen istuu keltaisella sängyllä raidallisessa aamutakissa juoma kädessään, toinen nojaa tuolille pöydän ääressä, jossa on kirjoituskone. Taustalla on julisteita ja retrohenkistä sisustusta.

Kuusi ihmistä on näyttämöllä teatterikohtauksessa, jossa on liikkuvia laatikoita ja rekvisiittaa. Jotkut seisovat, jotkut istuvat, ja yksi henkilö elehtii muiden katsellessa. Taustalla on kuvioituja paneeleita, jotka viittaavat sisätiloihin.

Kommentarer

Såg pjäsen igår och gillade den verkligen! Toppen text och regi och fina rollprestationer!

Fin pjäs, man kände igen sej själv! Jag var ju ung på 70-talet. Fina rollprestationer.

En fin berättelse om parproblematik på ett välvilligt sätt. Underhållande och uppfriskande att se hur tiden har förändrats.Suosittelen!

Oli viihdyttävä esitys ja katsojat pitivät siitä erittäin paljon !

Olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että ihmisen poliittisen ajattelun kehitys iän myötä oli kuvattu erittäin hyvin. Näyttelijäntyöstä mieltäni lämmitti erityisesti Joachin Wigeliuksen tekeminen. Näytelmässä vilisi myös hauskoja viittauksia monenlaisiin, nykyeläjällekin tuttuihin asioihin. Nautittavaa katsottavaa!

Loistava näytelmä, jossa suomenkielinenkin pysyi hyvin mukana. Kiitos!

Kiitos Possen, päädyin katsomaan elämäni ensimmäistä ruotsinkielistä näytelmää. Alun riitelykohtauksessa etenkin Kian nopea puhetahti hankaloitti ymmärtämistä, mutta ykskaks olin sisällä niin juonessa kuin henkilöhahmojen ajatusmaailmassakin; jopa suurin osa vitseistä aukesi! Hieno kokemus ja erittäin toimiva näytelmä.

Bra pjäs. Så har väl livet varit under årtionden.

Pjäsen var helt okey. Kanske lite för lång, skratta fick man nog. Skådespelarna var bra.

Pjäsen var helt trevlig. Skådespelarna var bra. Pjäsen sträckte sig över fyra årtionden, vilket var intressant men huvudpersonerna kändes inte riktigt åldras i samma takt.