Retro

Lilla Teatern
Premiere 1.2.2017
Approx. 2 h 35 min incl. Pause
17 - 34 € (incl. s.a.)

Note: No longer in repertoire!

The story of a love through four decades

Retro is the story of a love through four decades. Kaide and Kia meet in the late 70s, they are young and in love, that’s the great love. Or is it? How can the great love end? Retro is a story about meeting and parting, about something that never ends, and about the times that we remember.

Lilla Teatern, Yrjönkatu 30

Text and direction: Joakim Groth

Cast: Linda Zilliacus, Sampo Sarkola, Iida Kuningas, Samuel Karlsson, Kajsa Ek, Matti Raita, Joachim Wigelius.

Set design and costumes: Markus Packalén

Light: Ville Aaltonen

Sound: Antero Mansikka

Makeup and wig: Henri Karjalainen

Gallery

Pitkät vaaleat hiukset omaava nainen ja olkapäiden mittaiset hiukset omaava mies istuvat keltaisella sängyllä hymyillen. Naisella on punainen villapaita ja farkut; miehellä on graafinen T-paita ja farkut. Taustaseinää koristavat julisteet ja lehtileikkeet.

Pitkät vaaleat hiukset omaava nainen nojaa keltaisella sängyllä makaavan miehen päälle, kädet miehen olkapäillä. Molemmat näyttävät olevan dramaattisessa kohtauksessa. Sanomalehtileikkeitä ja vanhoja valokuvia on seinällä heidän takanaan.

Kaksi ihmistä istuu värikkäällä penkillä; toinen, jolla on lyhyet vaaleat hiukset ja farkkutakki, pitää lasia kädessään ja katsoo yllättyneenä toista, jolla on pitkät vaaleat hiukset, ruskea mekko ja joka harjaa hiuksiaan hymyillen.

Nainen ja mies istuvat lähekkäin kuviollisella sohvalla, kumartuvat ja katsovat toisiaan silmiin. Mies lepuuttaa kättään naisen takana olevalla sohvalla. Etualalla olevalla pöydällä istuu punaviinilasi.

Kaksi pitkätukkaista ihmistä istuu lähekkäin retrosohvalla hymyillen ja olutpulloja kädessään. He vaikuttavat rennoilta ja iloisilta, ja toisen käsi on toisen ympärillä. Taustalla on kuviollinen seinä.

Lavalla seisoo yhdessä kolme naista, joilla on värikkäät talvivaatteet. Keskimmäisellä naisella on vaaleat hiukset, violetti huivi ja musta nahkatakki, ja hän näyttää vakavalta, kun taas muut seisovat hieman hänen takanaan, ja jokaisella on oma tyyli.

Mustatukkainen ja punaiset housut jalassa oleva henkilö istuu pahvilaatikon päällä soittamassa akustista kitaraa, ja neljä muuta talvivaatteisiin pukeutunutta henkilöä seisoo heidän takanaan hämärästi valaistulla lavalla.

Kaksi näyttelijää esiintyy värikkäällä näyttämöllä; toinen istuu keltaisella sängyllä raidallisessa aamutakissa juoma kädessään, toinen nojaa tuolille pöydän ääressä, jossa on kirjoituskone. Taustalla on julisteita ja retrohenkistä sisustusta.

Kuusi ihmistä on näyttämöllä teatterikohtauksessa, jossa on liikkuvia laatikoita ja rekvisiittaa. Jotkut seisovat, jotkut istuvat, ja yksi henkilö elehtii muiden katsellessa. Taustalla on kuvioituja paneeleita, jotka viittaavat sisätiloihin.

Comments

Såg pjäsen igår och gillade den verkligen! Toppen text och regi och fina rollprestationer!

Fin pjäs, man kände igen sej själv! Jag var ju ung på 70-talet. Fina rollprestationer.

En fin berättelse om parproblematik på ett välvilligt sätt. Underhållande och uppfriskande att se hur tiden har förändrats.Suosittelen!

Oli viihdyttävä esitys ja katsojat pitivät siitä erittäin paljon !

Olen samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että ihmisen poliittisen ajattelun kehitys iän myötä oli kuvattu erittäin hyvin. Näyttelijäntyöstä mieltäni lämmitti erityisesti Joachin Wigeliuksen tekeminen. Näytelmässä vilisi myös hauskoja viittauksia monenlaisiin, nykyeläjällekin tuttuihin asioihin. Nautittavaa katsottavaa!

Loistava näytelmä, jossa suomenkielinenkin pysyi hyvin mukana. Kiitos!

Kiitos Possen, päädyin katsomaan elämäni ensimmäistä ruotsinkielistä näytelmää. Alun riitelykohtauksessa etenkin Kian nopea puhetahti hankaloitti ymmärtämistä, mutta ykskaks olin sisällä niin juonessa kuin henkilöhahmojen ajatusmaailmassakin; jopa suurin osa vitseistä aukesi! Hieno kokemus ja erittäin toimiva näytelmä.

Bra pjäs. Så har väl livet varit under årtionden.

Pjäsen var helt okey. Kanske lite för lång, skratta fick man nog. Skådespelarna var bra.

Pjäsen var helt trevlig. Skådespelarna var bra. Pjäsen sträckte sig över fyra årtionden, vilket var intressant men huvudpersonerna kändes inte riktigt åldras i samma takt.