Sylvi ja Anita

Pieni näyttämö
Premiär 2.2.2012
2 timmar 10 min
Grundbiljett 26 - 37 €

OBS! Inte längre i repertoaren!

Pjäsen skildrar relationen mellan två olika kvinnor, Sylvi Kekkonen och Anita Hallama, med Urho Kekkonen och varandra.

En pjäs om kvinnor som blev förälskade i Urho Kekkonen. Sylvi och Anita erbjuder en plats på första parkett i mitten av president Kekkonens innersta krets från 1963 fram till Sylvi Kekkonens död 1974. Pjäsen skildrar relationen mellan två olika kvinnor, Sylvi Kekkonen och Anita Hallama, med Urho Kekkonen och relationen mellan de två kvinnorna.

Dramaturgi: Merja Turunen
Kontroll: Kari Rentola
Scenografi och kostymer: Katariina Kirjavainen
Ljusdesign: Risto Heikkerö
Ljuddesign: Antero Mansikka
Kamouflage och frisyrer: Tuula Kuittinen

Rollista Eeva-Liisa Haimelin, Heidi Herala och Ville Sormunen

Galleri

Kaksi naista istuu vierekkäin tummaa taustaa vasten. Vasemmalla olevalla naisella on valkoinen pusero ja harmaa hame, kun taas oikealla olevalla naisella on mustalla reunuksella varustettu ruutumekko ja helmikaulakoru. Molemmat vaikuttavat mietteliäiltä.

Kaksi naista istuu valkoisilla tuoleilla vastakkain lavalla. Toisella on ruskeankeltainen mekko ja hän näyttää vakavalta, kun taas toinen värikkääseen mekkoon pukeutunut nainen elehtii puhuessaan. Taustalla on pöytä, jossa on lasiesineitä, dramaattisessa valaistuksessa.

Kaksi naista istuu vastakkain valkoisilla tuoleilla valaistun kattokruunun alla, ja taustalla on juhla-ateriaa varten katettu pöytä; toisella on viininpunainen mekko, toisella värikäs hihaton mekko.

Siniseen takkiin ja mustaan hameeseen pukeutunut nainen tanssii valkoiseen paitaan ja mustiin housuihin pukeutuneen miehen kanssa. Molemmat hymyilevät ja pitävät toisiaan kädestä, ja he vaikuttavat iloisilta näyttämön kaltaisessa ympäristössä.

Vanhempi nainen pitkässä kermanvärisessä mekossa seisoo tummaan laivastopukuun pukeutuneen miehen vieressä, jolla on mitalit ja kamera kaulassaan. Molemmat katsovat eteenpäin lavalla kirkkaassa valaistuksessa.

Lavalla seisoo kolme ihmistä: vanhempi nainen pitkässä valkoisessa mekossa, nainen kultakuvioisessa mekossa ja kaulakorussa sekä mies mustassa sotilasunivormussa, jotka kaikki näyttävät keskustelevan.

Lavalla esiintyy kaksi naista; toinen mustapukuinen, huivipäinen nainen lohduttaa toista valkoihoista naista, joka näyttää tunteikkaalta ja suutelee ensimmäisen naisen kättä. Kohtaus on dramaattinen ja ilmeikäs, ja se viittaa tuen tai lohdutuksen hetkeen.

Kaksi naista esiintyy lavalla; toisella edessä on ruudullinen huivi ruskeankeltaisen mekon päällä ja hän näyttää tunteelliselta, kun taas toisella taustalla on aurinkolasit, päähuivi ja ruudullinen asu.

Kaksi vintage-asuihin pukeutunutta naista poseeraa valokuvaa varten; toinen istuu ruudullinen huopa sylissään, toinen seisoo vieressä aurinkolasit ja huivi päällään. Pukuun pukeutunut henkilö ottaa kuvan teatteritilassa.

Kaksi naista seisoo yhdessä; toinen harmaahiuksinen nainen lukee lehteä, kun taas toinen tummahiuksinen ja kaulakoru päässä puhuu ja elehtii kädellään. He näyttävät olevan näyttämöllä, mahdollisesti esittämässä kohtausta.

Kaksi naista seisoo tiiviisti vierekkäin; toisella valkoisessa puserossa on avoin sanomalehti kädessään, kun taas toinen mustassa topissa ja kultaisessa kaulakorussa katsoo häntä mietteliäänä. Tausta on tumma ja epätarkka.

Teatterimeikissä ja -puvussa oleva henkilö istuu penkillä, katsoo alaspäin kädet ristissä, huiviin käärittynä, tähtitaivaan taustaa vasten.

Nainen polvistuu lavalla ja lukee paperia, jota ympäröivät hajallaan olevat arkit, kun taas toinen nainen seisoo taustalla pitelemässä kirjaa. Heidän takanaan on kaksi valkoista tuolia. Kohtaus on dramaattinen ja teatraalinen.

Kolme näyttelijää näyttämöllä: kaksi vintage-tyyliseen asuun pukeutunutta naista seisoo valkoisten tuolien vieressä vastakkain, ja tummapukuinen mies seisoo heidän välissään ja takanaan tummaa taustaa vasten.

Vanhempi nainen seisoo beigeen kaapuun pukeutuneena, kirja kädessään ja rintaansa puristaen, mietteliään näköisenä. Hän seisoo lähellä tummaa seinää, jossa on heikko heijastus, ja hänen vieressään näkyy valkoinen tuoli.

Recensioner

Nykypäivä, 10.02.2012

Recension

Margit Hara

Stark dramatik om Kekkonens kvinnor Författaren Panu Rajala har rätt i sin bedömning att det inte är obetydligt vad som pågår bakom maktens skuggiga fasad. Förebilderna i Rajalas pjäs Sylvi och Anita , Sylvi Kekkonen och Anita Hallama , var kloka och tuffa kvinnor i president Urho Kekkonens liv. De var tvungna att vara djupt medvetna om betydelsen av sina beslut och rörelser för landets ledares sinnesstämningar. Ambassadör Jaakko Hallamas fru Anitas relation med Kekkonen, som började på 1960-talet, var en öppen hemlighet vid den tiden. Rajalas pjäs fokuserar på två kvinnor i ett fyrkantigt drama. Anita Hallama skrev själv 2001 i sin bok Sydänn kieli sydänlle (Hjärtats språk) att “fyra personer var medvetna om vad som hände; alla accepterade det av sina egna skäl och agerade till och medvetet – eller omedvetet – i den riktning som vår kommunikation med Urho Kekkonen fortsatte. Ingen kan förstå något sådant utom den som har fallit i det, och kanske inte ens han i alla avseenden.” Sylvia spelas av Sylvi Kekkonens systerdotter Eeva-Liisa Haimelin, som i sin premiär på den lilla scenen i Helsingfors stadsteater lyckades skapa en fysiskt bekant karaktär med en twist som hennes samtida inte såg offentligt. Sylvi kände till Urhos kvinnor, men hon tolererade inte offentlig förlägenhet.

Läs mera

Seura, 09.02.2012

Recension

Virpi Valtonen

Genom kvinnors ögonDen tysta triangeldramat om president Urho Kekkonen och hans två kärlekar fascinerar mig fortfarande. Fru Anita Hallama (Heidi Herala) är inte särskilt förtjust när hon blir tillfrågad att följa med president Urho Kekkonens fru Sylvi (Eeva-Liisa Haimelin) på en representativ resa till Jugoslavien 1963. På resans tredje kväll börjar dock ett strunt kärleksdrama, som är ämnet för Helsingfors stadsteaters pjäs Sylvi och Anita . Redan från början av författaren Panu Rajalas fiktiva pjäs, som är baserad på verkliga livet, är det tydligt att kvinnor inte tycker om varandra. Presidentens hustru skildras som en grå sparv som föredrar att vara ensam framför vid sin makes hov. Fru Hallama, som är gift i egen rätt, är en ädel och blodig, hänsynslös kvinna av ras, som blir galen över presidentens uppmärksamhet och inleder en relation med honom. Berättelsen berättas genom kvinnors ögon. Presidenten kan ses på scenen som blott reflektioner. Även om den sköra Sylvi antyds acceptera sin makes älskarinna, upprepar pjäsen den kränkta kvinnans önskan: en fin kvinna kunde ha tagit hand om det tidigare.

Läs mera

Apu, 09.02.2012

Recension

Liisa Talvitie

Kekkonens kvinnorTemat i pjäsen Sylvi och Anita är fascinerande, eftersom huvudkaraktärerna representerar vår senaste historia och maktens höjdpunkt. Maka till Jaakko Hallama, en tjänsteman vid utrikesministeriet och senare långvarig ambassadör i Moskva, tilldelades att följa med Sylvi Kekkonen till president Urho Kekkonens besök i Jugoslavien 1963. Under resan tändes en passionerad kärleksaffär mellan presidenten och Anita Hallama, som varade i flera år.Det gjorde även vänskapen mellan Sylvi Kekkonen och Anita Hallama, trots att dramat med fyra personer var komplext och extremt känsligt. Relationen var en gång en öppen hemlighet. Panu Rajala har skrivit en pjäs om ämnet, Sylvi and Anita, för den lilla scenen på Helsingfors stadsteater. Rollen som Sylvi Kekkonen tolkas klokt och känsligt av hennes brorsdotter, skådespelerskan Eeva-Liisa Haimelin. Man kan inte föreställa sig en bättre tolkare för rollen som den blodiga och viljestarka Anita Hallama än Heidi Herala. Hon gör en av de mest imponerande rollerna i sin karriär som kvinnan som drev både Kekkonen och ambassaden i Moskva.Kari Rentolas regi flyttar skickligt fokus från Sylvi till Anita, och endast Ville Sormunen, som spelar flera mindre roller utöver dem, syns på scenen.

Läs mera

Kauppalehti, 08.2.2012

Recension

Asko Karttunen

Kekkonen älskade på ett äckligt realistiskt sättDe två kvinnorna förstod till slut att smycken är mer beständiga än kärlek Många legender berättades om president Kekkonen , vissa sanna, andra inte. Vissa kunde se att presidenten haft en liten affär med en dam, andra trodde inte på detta. Under åren växte antalet visa män, och en bild av ett triangeldrama började ta form, där presidenten själv, hans fru Sylvi Kekkonen och, som tredje hjulet, fru Anita Hallama, ambassadör Jaakko Hallamas hustru, började ta form. Mellan de tre spelades en pjäs med “kunskap” och “kärlek” som nyckelord, vilket aldrig ledde till någon slutgiltig lösning, parterna höll fast vid den som om de satt på en lös stock. Av ingredienserna i denna berättelse har Panu Rajala satt ihop en pjäs kallad Sylvi och Anita, som hade premiär på Helsingfors stadsteater i torsdags.Låt det sägas från början att berättelsen skulle ha haft ingredienser för alla möjliga påhitt, men Rajala har inte fångat denna krok, men resultatet är en subtil berättelse om hur kärlek tänds, brinner och slocknar. En formel som kärlekens kemister har följt från sida till sida av världen och som nästan alltid har resulterat i ett nollsummespel, så det är det nu. Bara i Hollywood kan kärlekshistorier sluta lyckligt, men lyckligtvis är Rajala inte en Hollywoodman, men för att använda Simo Penttiläs ordförråd kan han kallas en “äcklig realist”. Förutom Rajala har pjäsen blivit en fin prestation av dess två huvudkaraktärer, Eeva-Liisa Haimelin i rollen som Sylvi och Heidi Herala i rollen som Anita. Kekkonen svävar över allt, Sylvis kärlek har redan brunnit ut, men informationsflödet fungerar. Anita baseras inte på information, nu går vi vidare med känslor. Haimelin har frammanat ett uttryck i Sylvis ansikte som inte bådar gott, det har det sneda leendet hos en vinnare, en vinnare som först avslöjas i slutet. Heidi Heralas vrål har både styrka och förtvivlan på samma gång, “Har du inte redan bestämt dig för något”. Jaakko Hallama vet, om han vet, att hans allvarliga sjukdom inte gav honom någon synlig plats i verkliga livet, inte heller i pjäsen. Och han behövs inte för pjäsen, det finns ingen division av fyra i tre. Hallama var nödvändig för Kekkonen, särskilt i riktning mot öst, han tjänade sin rektor, oavsett om Anita var hans hustru eller inte. Pjäsens handling och lösningar är lika gamla som mannen själv. Om det hade funnits en Adam i paradiset men två Eves, skulle resultatet vara detsamma. I just denna kamp var Sylvi Kekkonen en vinnare, åtminstone i den meningen att hon hade en påverkan över tid med sin kunskap. Broschen som Sylvi gav Anita före hennes död kan ha varit en symbol för något som bara borde ha förblivit känt av Urho Kekkonen. När den dök upp runt Anita Hallamas hals bröt den något som skulle vara en hemlighet från här till evigheten. Genom att donera smyckena till sin tävlande visade Sylvi att hon visste mer än UKK hade förväntat sig. Var det så att lycka inte var någon gåva, lycka bara var ett lån – för så mycket tillhör kärlek.

Läs mera

Kommentarer

9.2.13 Aivan LOISTAVA esitys!!
Heidi Herala oli aivan ilmetty Anita Hallama. Hienosti toteutettu ja erittäin intensiivinen esitys, joka piti otteessaan viimeiseen repliikkiin saakka, kiitos!

Mahtava, loistava esitys. Mitä näyttelijäsuorituksia, aivan ainutlaatuinen
teatterikokemus. KIITOS!

aivan loistava !!! ohjaus, lavastus, näyttelijät !!!!! nautottava

Kiitos näyttelijöille hyvästä tiistai-illan 6.11. esityksestä. Ystäväni kanssa totesimme, että välillä piti melkein nipistää itseä hereille, että ei näytttämöllä ole ehta oikeat elävät Sylvi ja Anita.

Aivan loistava esitys. Tulin Tampereelta katsomaan varsinkin siksi, että olin keväällä kuullut Panu Rajalan esityksen tämän näytelmän syntyvaiheista. Tekeillä se oli ollut jo 10 vuotta sitten. Elävää lähihistoriaa, upeaa näyttelijöiden työtä ja koskettavaa pitkin matkaa. Lisäksi löysin näkökulman kahdesta naisesta, joista toinen on mielestään hyvä kieltäessään itsensä äärimmilleen ja toinen taistelee ristiriitojensa kanssa eläessään reilusti omana itsenään. Lopulta kummankin osa on lähes traaginen. Hieno toteutus kaikkineen. Kiitos!

27.10.2012 klo 13:00 näytös. Olin tätini ,90v., kanssa katsomassa Anitaa ja Sylviä. Me olimme aivan haltioissamme näytöksen jälkeen. Heti alusta alkaen näytelmä piti "otteessaan". Eeva-Liisa Haimelin ja Heidi
Herala olivat aivan loistavia rooleissaan. Meillä oli myös näköalapaikat 2-rivillä. Lämpimät kiitokset upeasta esityksestä!
t. Eila ja Helvi

SYLVI JA ANITA oli paras näkemäni ns.puhenäytelmä! Porilaisten marssin soidessa meni kylmän väreet ja Sylvi oli vaatimaton Sylvi ja tämä Anita ilmetty Anita roolihahmoinakin! Tuli vaan lapsuuden ja nuoruuden aikoja ikävä eli vanhaa kunnon Kekkosen aikakautta...ja kun arki taas palasi ja nykyajan epäkohdat löivät kasvoilleni en voinut olla huudahtamatta:S..TANAN TUNARIT! terv.Tiina vm-64 tampereelta

Kyllä tämä on nähtävä uudelleen syksyllä ja otettava äiti mukaan. Loistava näytelmä. Kiitos Panu Rajala. Kiitos "Anita Hallama". Kiitos Eeva-Liisa ja Ville! Sekä mainio puvustus, lavastus ja ohjaus. Täyden kympin näytelmä. Rohkeiden ihmisten elämästä saa mielenkiintoisia käsikirjoituksia. Eläköön elämä!

Loistava teatteri-ilta! Sain nauraa enemmän kuin "Metsässä", parasta viihdettä. Heidi Herala on varsin vetävän näköinen Anitana ja Eeva-Liisa kaiken kestävänä Sylvinä. Kiitos myös Ville Sormuselle monesta roolista - komea uros!!!

Esitys oli todella hyvä. Pienieleisyydellään se vangitsi huomion koko ajaksi. Loppukohtaus oli koskettavuudessaan vailla vertaa. Siitä suurkiitos Heidi Heralan kyvyille vanhentua silmissä.

Eeva-Liisa Haimelin, Heidi Herala ja koko työryhmä. Lämmin kiitos uskomattoman oivaltavista ja henkilöidensä näköisista roolisuorituksista sekä Sylvin ja Anitan polkujen tarkasta ajankuvasta. Koin näytelmää katsoessani samoja tuntoja ja oivalluksia kuin työskennellessäni suurlähettiläs Hallaman - ja ehdottomasti myös rouva Anita Hallaman - alaisuudessa Moskovassa vuosina 1977-1981. Ne Anitan kiukunpuuskat, määrätietoisuus, ylväs olemus, salatut, mutta kuitenkin kaikkien tietämät puhelinkeskustelu presidentin kanssa tai Jaakon takelteva puhe ja se oma kauhuni, kuinka ihmeessä pystyn saamaan sanelemansa tekstin selkokielisenä paperille... Nuo kaikki palasivat mieleeni kuin tuo kaikki olisi tapahtunut eilen. Kuten se, kuinka avustin presidentti Kekkosta hänen vierailleessan Moskovassa kesäolympialaisten aikaan ja tehdessään viimeiseksi jääneen Neuvostoliiton vierailunsa. Oi noi aikoja! Ehkä minäkin joskus kirjaan noista ajoista rivin tai pari. Edes omaan pöytälaatikkoon. Kiittäen Anna-Maria Liukko

Aivan mahtava esitys! Siinä vältetään sensaationhakuisuus. Teksti ja ohjaus on todella tyylikkäästi tehty.
Lopussa tuli ihan liikutuksen kyyneleet, niin syvälle se meni!

Kiitos! Tosihyvä käsikirjoitus ja loistavaa näyttelijätyötä!

Loistava esitys ! Kiitos !

Vaikuttava esitys syntyy luottamuksesta sanan voimaan ja hienoista roolitöistä. Komplisoitu suhdevyyhti avautuu kaikkia osapuolia ymmärtäen ja sensaatiohakuisuuden välttäen. Hallaman kirjan olen lukenut.
Kokemus viipyy pitkään. Kiitos!

Tyylikäs esitys. Heidi Herala On Anita Hallama! Kiitos.

Esitys oli aivan mahtava, niin aidon tuntuinen ihan kuin Sylvi ja Anita olisivat olleet edessäni. Taitava dramaturgia käsikirjoituksesta, mahtavat roolisuoritukset, tätä voin suositella sydämestäni.

Hulvaton, mutta myös koskettava näytelmä. Taitavat kolme näyttelijää - tuntuu kuin henkilöhahmoja olisi ollut useampiakin! Sopii myös nuoremmille henkilöille, jotka eivät tuon ajan tapahtumista paljoa tiedä (kuten allekirjoittanut).