Saavutettavuustyökalut

Muutoksia suuren näyttämön syksyn 2020 esityskalenterissa: Pieni merenneito palaa ohjelmistoon, Päiväni murmelina- ja Tatu ja Patu Helsingissä -ensi-illat siirtyvät. Lue lisää muutoksista Ajankohtaista-osiosta.
Helsingin Kaupunginteatteri

Todellisuus tilannekomedian takana – haastattelussa näyttelijä Jarkko Niemi ja ohjaaja Liisa Mustonen

 

Kolmen kimppa -komediassa yleisö saa nauraa, kun kimppakämpän elämä kiertyy yhä hurjempaan umpisolmuun. Mutta kuinka hauskaa harjoitellaan? Näyttelijä Jarkko Niemi ja ohjaaja Liisa Mustonen kertovat, miten ääneennaurattaja syntyy.

Helsingin Kaupunginteatterissa syksyllä 2019 nähtävän Kolmen kimppa -komedian nimikkokimpan muodostavat näyttelijät Elina Hietala, Olli Rahkonen ja Jarkko Niemi. HKT on televisiossa ja valkokankaalla pitkän ansioluettelon keränneelle Niemelle aivan uusi valloitus.

”Minulla on ollut tosi hyvä fiilis tehdä tätä teosta, mutta tietenkin alkuun jännitti tosi paljon. Olen ensimmäistä kertaa töissä isossa teatteritalossa ja ensimmäistä kertaa näytelmän pääosassa. Teatteri on hyvässä ja pahassa kameratöitä raadollisempaa, kun ollaan suorassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa”, Niemi kertoo.

Ohjaaja Liisa Mustonen kehuu työryhmänsä henkeä. Hän mainitsee, että komediaan pystyttiin harjoituskaudella suhtautumaan sen ansaitsemalla vakavuudella.

”Meillä oli sopivan läheinen tunnelma työskennellä. Vaikka kyse on tilannekomiikasta, pääsimme myös tutkimaan todellisia tunnistuspisteitä tapahtumien taustalla.”

Todentuntuista vastuunvälttelyä

Kolmen kimppa lähtee liikkeelle monelle tutusta tilanteesta: parisuhde on elänyt aikansa.

”Hahmoni Pauli on asunut avovaimonsa Sofian kanssa neljä kuukautta ja havahtunut siihen tosiasiaan, ettei halua olla enää yhdessä. Hän ei kuitenkaan halua olla jättäjä vaan tulla jätetyksi”, Niemi selventää.

Pauli yrittää ratkaista kiperän pulmansa kutsumalla parhaan ystävänsä Martinin asumaan pariskunnan yhteiseen asuntoon – sillä kolmen kimppahan ei koskaan toimi, yksi kyllästyy varmasti ja lähtee menemään.

Yllättävälle yhteiselolle tarvitaan tekosyy, mutta miehet saavat nopeasti huomata, että hätävalheella on seurauksensa. Vaikka kimppakämppäily muuttuu absurdien tilanteiden sarjaksi, jossa edes kuolleet eivät pysy haudoissaan, Mustonen ja Niemi kertovat, että teoksen huumori kumpuaa juuri sen tunnistettavuudesta.

”Olen miettinyt näytelmän teemaa niin paljon, että kaikki viime aikoina käymäni keskustelutkin tuntuvat ajautuvan siihen suuntaan. Mielestäni on hyvin tunnistettavaa, miten Pauli kieltäytyy ottamasta vastuuta ja väistää konfliktia”, Niemi pohtii.

”Pyrkimys siihen, että nyt mä tässä nauratan sua, on aika harvoin hauskaa. Hauskuus syntyy, kun teokseen saadaan todellisuuden tuntua. Me ihmisethän olemme keskimäärin aika sekaisin! Kun kohellusta katselee teatterissa ulkopuolelta, se onkin hauskaa”, Mustonen jatkaa.

”Tärkeintä tässä roolissa on, että on tosissaan. Nämä hahmot eivät ajattele olevansa hauskoja, vaan näytelmän oudoimmatkin tilanteet ovat heille täysin vakavia asioita”, Niemi lisää.

Laine ja Leena

Vaikka valmiin esityksen on tarkoitus saada yleisö viihtymään, komediaa harjoitellessa törmätään hetkiin, jolloin ei naurata yhtään.

”Kun näytelmää ensimmäisen kerran mennään läpi, mutta palaset eivät vielä loksahtele kohdilleen, näyttelijät vielä opettelevat tekstiä eikä kukaan vielä muista, mihin lavalla pitää liikkua, saattaa koko työryhmään iskeä tunne, että tämä ei todellakaan ole hauskaa”, Mustonen kuvailee.

”Tällä kertaa harjoituskauden puolivälissä tuntui, ettei meillä ole enää yhtään aikaa ja että kokonaisuuden pitäisi olla pidemmällä. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, ettei paniikkiin ole aihetta, eikä vaihe onneksi kestänyt kauaa. Tunne siitä, että nyt pitäisi olla jo valmista, kannattaa unohtaa, sillä pilaa aina työn ilon ja hauskuuden.”

Epävarmuuden hetkien vastapainoksi harjoituksissa naurettiin paljon. Niemi kertoo esimerkin.

”Liisa kutsui minua harjoitusten alussa nimellä Jarkko Laine. Parin päivän jälkeen päätin korjata, että nimeni on Jarkko Niemi.”

”Vastasin, että kai minä nyt sen tiedän. Luulin, että Jarkko vitsaili, sillä minähän olin koko ajan kutsunut häntä lempinimellä Jarkkolai-NEN”, Mustonen nauraa.

”Liisa ihmetteli, pidinkö häntä tosiaan ihmisenä, joka ei muista toisten nimiä – ja vielä enemmän häntä ihmetytti se, miten minulla oli kestänyt niin kauan korjata asia! Sen jälkeen aloin kutsua häntä läpällä Leenaksi.”

Siiri Liitiä

Clément Michel

Kolmen kimppa

Kimppakomedia
  • Studio Pasila
  • Ensi-ilta 12.9.2019
  • Kesto noin 2 t sis. väliajan
  • 10 € - 50 € (sis. pm)