Älykäs ja älyvapaa satiiri
Okko Leon kantaesitysnäytelmä Ape army ponnistaa meemisijoittamisesta, joka tuli laajemmalti tunnetuksi keskustelusivusto Redditin kautta. Siellä toisensa löytäneet piensijoittajat yhdistivät voimansa ostaakseen valtavia määriä aliarvostettuja osakkeita. Apinoiksi itseään kutsuva joukko onnistui tekemään isoja voittoja ja siinä sivussa heiluttamaan osakemarkkinoita.
Myös näytelmässä globaalit sijoitusmarkkinat ja maailmantalous alkavat horjua, kun kaksi työtöntä milleniaalia, Janica ja Otto, sijoittavat työttömyyskorvauksensa meemiosakkeisiin.
”Meemisijoittamisen ilmiössä on kyse myös siitä, että tavalliset milleniaalit kokevat elämänsä tulevaisuudettomaksi, mikä manifestoituu ihan sama -meininkinä. Silloin voi ruveta käyttäytymään odotusten vastaisesti ja tehdä järjettömyyksiä”, ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila sanoo.
Ape armyssa järjettömyys viedään äärimmilleen, ja lopputuloksena on karnevalistinen satiiri, joka on yhtä aikaa älykäs ja älyvapaa.
Meemiestetiikkaa
Ape armyssa Rinta-Panttilaa alkoi kiinnostaa eklektinen muoto, jossa tapahtuu paljon asioita yhtä aikaa. Suurimman osan ajasta kaikki 11 näyttelijää ovat näyttämöllä, ja lisäksi musiikkia ja videoprojisointeja käytetään paljon.
Aikaisemmissa teoksissaan Rinta-Panttilalla on ollut tapana tehdä symmetrisiä ja tarkkoja näyttämökuvia, kun taas Ape armyyn hän on hakenut kaoottista tunnelmaa, joka vastaisi huomiotalouden ja netin lyhytjännitteistä maailmaa.
”Tämä ei ole mikään well-made play, jossa seurataan psykologisia kaaria, vaan esitys pelaa meemiestetiikalla, joka on halpuuden, pinnallisuuden ja nopeiden luonnosten estetiikkaa.”
Erilaisia meemejä projisoidaan jatkuvasti näyttämöllä, ja hysteeristä meemishow’ta pyörittää Ape armyn pääapina-DJ.
”Antiikissa kuoro toimii näyttämötapahtumien kommentoijana. Tässä apina-DJ toimii samantyyppisenä orkesterinjohtajana, joka kommentoi näyttämön tapahtumia meemeillä.”
Joillekin katsojille meemit saattavat näyttäytyä vain hauskoina kuvina, mutta meemisijoittamiseen vihkiytyneet ja nuoret, internetin todellisuudessa elävät katsojat voivat lukea niistä myös kulttuurisia viittauksia.
Joonas Tikkasen videosuunnittelulla ja Eliel Tammiharjun äänisuunnittelulla on näytelmässä keskeinen rooli. ”Jotta tästä ei tule vaivaannuttavaa myöhäiskeski-ikäisten puuhastelua nuorison parissa, olen halunnut suunnittelijoiksi milleniaaleja, jotka ovat osa viiteryhmää ja tietävät, mistä kokemuksesta käsin teosta tehdään”, Rinta-Panttila sanoo.
Talouden mekanismit
Ape armyssa Otto ja Janica kyllästyvät talouden hegemoniaan, jossa voitot kertyvät suurpääomalle ja investointipankeille, ja alkavat taistella suurpääomaa vastaan.
”Pieni ihminen vastaan valtava koneisto on klassinen Daavid ja Goljat -kuvio. Se avautuu kaikille katsojille riippumatta siitä, miten tuttua meemisijoittaminen entuudestaan on”, Rinta-Panttila sanoo.
Hänen mielestään näytelmä tulee samalla kommentoineeksi talouden mekanismeja, ajatusta jatkuvasta kasvusta ja viime vuosien ylivirittynyttä suhdetta talouteen.
”Näytelmässä päädytään loputtoman kiihtymisen jälkeen hybriksen kautta tuhoutumiseen. Jos ajatellaan maailmantilannetta ja -taloutta nyt, niin hybris on ohi ja tietyn kuilun partaalla ollaan”, Rinta-Panttila sanoo.
Hän uskoo, että myös satiiri voi saada katsojia ajattelemaan, minkälaisessa maailmassa elämme tai tahtoisimme elää.
”Mutta toivon, että tuollaiset ajatukset heräävät vasta esityksen jälkeen, sillä pyrkimyksenä on tehdä ratkiriemukas esitys, joka imee mukaansa niin voimakkaasti, että sen aikana vain seurataan älytöntä toilailua näyttämöllä.”
Teksti Ida Henritius.