Saavutettavuustyökalut

Arvio: ”Suurenmoista!”

Jutta Sarhimaa – Etelä-Saimaa – 21.10.2006

JUURI TÄYDELLISESTI EPÄVIREESSÄ

Florence Foster Jenkins ei ollut tältä planeetalta. 76 vuoden iässä useita levytyksiä tehnyt ”Liukuvien sävelten leading lady” esiintyi New Yorkin loppuunmyydylle Carnegie Hallille sodan vuonna 1944, ohjelmistossaan Yön kuningattaren aaria Mozartin Taikahuilusta.

Yksi tekijä erotti Jenkinsin kaikista muista koloratuurisopraanoista: Hän ei osannut laulaa. Kriitikoiden mukaan Jenkinsillä ei ollut sävelkorvaa saati rytmitajua, ja hän lauloi yksinomaan ylä- tai alavireisesti. Silti vannoutunut ihailijajoukko palvoi omiin lahjoihinsa itsepintaisesti uskonutta madamea, joka otti negatiivisen palautteen aina rakentavasti joko kateellisten kilpailijoiden panetteluna tai silkkana sensuurina.

West Endissä viime vuonna ensi-iltansa saanut Peter Quilterin ”Suurenmoista!” kertoo Florence Foster Jenkinsin uskomattomasta urasta säestäjänsä, pianisti Cosme McMoonin kertomana. Näytelmä sai torstaina pohjoismaisen kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterissa, eikä esityksen jatsahtava riemukkuus jättänyt epäselväksi, miksi yleisö rakasti teatraalista madameaan.

Hänellä oli kyky tempaista ihmiset arjesta maan yläpuolelle. Yksikään superlatiivi ei tehnyt hänelle oikeutta.

”Suurenmoisessa!” kaikki on nimensä mukaisesti näyttävää: Valtaisat ajankuvalavasteet Ritz-Carltonin tanssisalista Carnegie Hallin kukkametsään, sävyjä tihkuva valaistus sekä toinen toistaan hurjemmat esiintymisasut lyövät kättä päälle glamourin suhteen. Taustatiimin hikinen työ ei jää huomioimatta.

Ilmaisupuolella ohjaaja Neil Hardwick pitelee tottuneesti naruja – komedia etenee omalla painollaan, ehkä aavistuksen verkkaisesti, päästäen niin Quilterin tekstin hauskuuden kuin herkkyydenkin esiin. Näyttelijäkaarti on erinomainen, eritoten Pertti Koivulan lupsakka miesystävä St. Clare sekä Jouko Klemettilän hienotunteinen pianopoika Cosme jäivät mieleen.

Entä se paljon puhuttu ääni? Kuin palosireeni, ylä- ja alavireinen yhtäaikaa. Riitta Havukainen laulaa itse, läpi Straussin, Bizet’n ja Porterin. Suurenmoista.