Arvio: ”Suurenmoista!”
IHANAN SUURENMOISTA!
“Todellinen elämä on yliarvostettua. Pää pilvissä on paljon hauskempaa!” toteaa RIITTA HAVUKAINEN Peter Quilterin komediassa “SUURENMOISTA!”
Lokakuun 19. päivä ensi-iltansa saanut Neil Hardwickin ohjaama suuren näyttämön uutuus on kertakaikkiaan lohdullisen lempeä ja terävänkin hauska näytelmä kaikille “rumille ankanpoikasille” ja kaikille meille, jotka emme ole uskaltaneet elämässämme tehdä sitä, mitä olisimme halunneet.
“SUURENMOISTA!” kertoo tarinan todella eläneestä FLORENCE FOSTER JENKINSistä ( 1868- 1944) jonka elämän intohimo oli laulaminen.
Kaikille muille se laulaminen olikin jonkinasteinen kauhistus, sillä Florence ei todellakaan osannut laulaa.
Mutta Florencelle mahdollistui silti toteuttaa suuri haaveensa ja elää elämäänsä laulaen.
Unelmiensa huipun Florence koki päästessään laulamaan vuonna 1944 jopa New Yorkin Carnegie Halliin 3000 katsojalle. Tämänkin konsertin lipuista tapeltiin ja niitä myytiin mustassapörssissä. Florencesta tuli omalaatuisen persoonallinen tähti, jonka levytykset ovat tänäkin päivänä keräilyharvinaisuuksia.
Näytelmä kertoo huikeasta uskalluksesta, ystävyydestä ja rakkaudesta.
Florencen englantilaisena poikaystävänä PERTTI KOIVULA on hieman elosteleva herra, mutta silti selkeästi Florencea rakastava ja arvostava. Florencen säestäjäksi joutuva JOUKO KLEMETTILÄ hurmaa ilmeillään ja vaikkei säestäjä aluksi ymmärräkään Florencen vaikuttimia, hänkin oppii aidosti rakastamaan Florencea.
HEIDI HERALAN mehevästä meksikolaiskokki Mariasta ei puutu tulta ja lunnetta ja roolikin on paljon puhuva, vaikkei repliikeillään.
EIJA VILPAS höseltää näyttämöllä tuttuun tapaansa Florenceen hurahtaneena ystävättärenä. Ja sivuhahmona EEVA-LIISA HAIMELIN on tyly ja ilkeä Florencen arvostelija.
Oikein viihdyttävän hauskaa oli myös puvustus ( aitokin Florence teki sanalla sanoen kummalliset esiintymisasunsa itse!) sekä ennenkaikkea lavastus! Hienoa, että Kaupunginteatteri aina sillointällöin käyttää koko kapasiteettiaan ja siirtelee elementtejä näyttämöllä, eikä koko näytelmän aikaa kökötetä vaan samoissa kulisseissa.
Riitta Havukainen tekee Florencena yhden elämänsä roolin. Hän näyttää sisäistävän amerikkalaistädin vahvasti sekä henkisesti, että fyysisesti. Ja pakko ihailla ja sydämestä asti hekotella, kun Havukainen Florencena laulaa niin autuaan aidosti ja vapautuneen taidokkaasti väärin. Wolfgang Amadeus Mozartin Yön kuningattaren aaria oopperasta Taikahuilu soi päässä vielä tunteja myöhemmin….ja ihanasti nuotin vierestä!