Arvio: Täti ja minä

Irmeli Castren – Madam – 2006/2

Karua mutta hellää


– Mä arvaan, miten tässä käy, ilmoitti kollega Morris Panychin Täti ja minä -näytelmän väliajalla. Minullakin oli loppuratkaisu jo valmiina päässäni. Olimme kumpikin ihan hakoteillä. Absurdi, karu ja raadollisuudessaan ihan hysteerisesti naurattava päättyi niin suloisen hellästi, että tippa oli linssissä muillakin kuin meillä keski-ikäisillä naisihmisillä. Helsingin kaupunginteatterin Elsa-näyttämön esitys kannattaa ehdottomasti nähdä myös mainioiden näyttelijöiden takia. Ritva Valkama on aivan uskomaton raihnaisena tätinä ja Jouko Klemettilä loistava ahneena sukulaispoikana. Ja lavastajalle erikoiskiitos riemukkaasta eutanasiakoneesta! Varoitus: tosikot, välttäkää ehdottomasti tätä näytelmää!