Arvio: Kaunotar ja Hirviö
DISNEY-MUSIKAALI MYKISTÄÄ KATSOJAN
Vanha saksalainen satu kaunottaresta ja hirviöksi muutetusta, itsekkäästä prinssistä on niitä arkkimyyttejä, jotka eivät ihmisen historian aikana ole pelänneet globalisaatiota. Samat aihelmat löytyvät intialaisesta, kiinalaisesta, afrikkalaisesta ja persialaisesta tarinaperinteestä.
Disney-yhtiö on aina ollut tarkka valitsemiensa tarinoiden suhteen. Toisinaan on valitettavasti käynyt niin, että alkuperäistekstin tuntija ei oikein ole kyennyt tunnistamaan tuttua kertomusta siloitetun version alta.
Näin ei onneksi käy nyt. Sadun teemana oleva itsekkyyden murtuminen rakkauden kyvyn tieltä tulee esille voimakkaasti, jos kohta kreemikuoreen upotettuna.
Sadulla on sadun puitteet, eikä tätä prinsiippiä ole unohdettu Helsingin kaupunginteatterissakaan: Katsojaa hemmotellaan toinen toistaan upeammilla joukkokohtauksilla, joista ei puutu hienoja pukuja ja nappiin meneviä, vauhdikkaita tanssikohtauksia.
Kuoro-osuudetkin sujuvat mallikkaasti, ja koska ollaan tekemisissä Broadway-musikaalin kanssa, kotiinlähtijän mielessä soivat monet esityksen melodisesti ja rytmisesti tarttuvat sävelet.
Kun liikkuvat kaapit, kipot, pannut, sipulit, kellot, maljat on toteutettu värikylläisesti ja humoristisesti, musikaalinautinto on täyttynyt.
Marika Westerling on esityksen hurmaava, kirkkaasti laulava Bella ja ensi-illassa Hirviön roolin tekevä Kari Arffman hänen miehekäs vastaparinsa. Mikko Vihma rakentaa Gastonista juuri niin vastenmieleisen kilpakosijan kuin kuuluukin, ja Pertti Koivulan (LeFou) narrikomeljanttuuri puree charmillaan. Risto Kaskilahti kerää ansaitusti yleisön naurut ranskalaisittain murtavana kynttelikkö Lumierenä.
Erityiskiitos kuuluu kuitenkin koko ensamblelle. Suuri näyttämö tuntuu useina hetkinä olevan kokonaisessa liikkeessä, jossa ei tiedä, katsooko elävää kuvaa, piirrettyä vai lihallisia ihmisiä. Tämä ominaisuus tuntuu olevan Disney-musikaalien tavaramerkki, tehtiin ne sitten missä päin maailmaa tahansa.
Niin uskollisen amerikkalainen kuin Helsingin kaupunginteatterin uusi spektaakkelimusikaali onkin, katsojan on pakko myöntää, että näyttämön loisto ja osaaminen mykistävät.