Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kaunotar ja Hirviö

Päivi Kuokkanen – Ylöjärven Uutiset – 16.05.2007

Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä aukeaa sadun tähtitaivas

UPEA MUSIKAALI NAPPAA SYDÄMET

Ohjaaja Hans Berndtsson on leiponut Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle koko perheelle maistuvan herkkupalan. Kaunotar ja hirviö –musikaali on lavastukseltaan hämmästyttävä, puvustukseltaan häikäisevä, koreografialtaan hengästyttävä ja näyttelijätyöltään hulvaton.

Joku viisas on todennut, että satu pysyy hengissä vain sitä kertomalla. Se mukautuu kuhunkin aikaan ja jatkaa sitten kulkuaan.

Onneksi yksi ihanimmista saduista, Kaunotar ja hirviö, on löytänyt tiensä Helsingin kaupunginteatteriin.

Musikaalin toteutus on ihokarvoja tuulettava tapaus!

Satu tarttuu puseroon heti ensi tahdeista, jotka kapellimestari Henrik Wikström erinomaisine soittajineen loihtii orkesterimontusta.

Ympäröivä maailmamme on välillä niin julma, että meillä on oltava lupa hypätä sadun siiville unelmoimaan ja uskomaan hyvän voittoon.

Sadun henkilöihin samastumalla lapsi voi käsitellä pelottaviakin kokemuksiaan.

Kaunotar ja hirviö –tarina möyhentää ihmisten ennakkoluuloja ja kehottaa meitä suvaitsevaisuuteen. Samalla se muistuttaa rakkauden ja hyvyyden tärkeydestä.

Satu varoittaa, että omaan napaan tuijottaja jää lopulta aina yksin.

Pienikin voi voittaa pelon

Ohjaaja Hans Berndtsson on sanonut, että tarina paljastaa, ettei pelkoa voi koskaan voittaa vihaamalla.

Lisäksi se rohkaisee lasta osoittamalla, että pienin ja heikoin voi voittaa pelkonsa ja vahvempansa.

Alan Menkenin säveltämä, Howard Ashmanin ja Tim Ricen sanoittama musikaali perustuu Linda Woolvertonin kirjaan. Liisa Ryömä on tehnyt suomennoksen.

Satu kertoo kirjoja rakastavasta, hyväsydämisestä Bellasta, hänen höpsöstä isästään, kukkoilevasta kosijastaan Gastonista, ilkeämielisistä kyläläisistä ja linnassaan piileskelevästä hirviöstä.

Tarina alkaa, kun vanha noita pyytää myrskyssä suojapaikkaa prinssiltä. Tämä kieltäytyy, jolloin noita muuttaa prinssin hirviöksi ja hoviväen esineiksi. Taika purkautuu vain, jos hirviö rakastuu ja saa myös vastarakkautta. Tämän kaiken on tapahduttava, ennen kuin noidan antaman ruusun viimeinen terälehti putoaa maahan.

Satukoneisto leipoo herkkuja

Ohjaaja Hans Berndtssonin satukoneisto on rasvattu peilikaapin pienintä nuppia myöten, ja se leipoo näyttämölle upeita herkkupaloja. Kohtausvaihdot toimivat saumattomasti, ja tapahtumat etenevät sujuvasti hyväntahtoisella huumorilla kuorrutettuna.

Koreografi Gunilla Olsson Karlsson kuvittaa musikaalin lentävästi ja ilmavin askelkuvioin. Riehakkaissa joukkokohtauksissa on viitteitä laulua, tanssia ja komediaa yhdistävästä kabareesta.

Mieleeni jäi erityisesti metsästäjä Gastonin röyhkeät kosintamenot, joissa hän riepottelee Bellaa kuin räsynukkea pitkin tannerta, voimiaan hallitsematta.

Loistelias on myös illalliskohtaus, jossa kiiltäväkylkiset kattilat, palavan punaiset ravut, kirsikkakoristeinen shampanjalasi, mehevät leivokset ja monet muut ihanuudet tanssahtelevat omin jaloin juhlasaliin.

Kapakkakohtaus on oivallinen osoitus sekuntipelin sujuvuudesta, patsaiden baletti keskellä suihkulähdettä on huikaiseva.

Näyttämöiden kuningaslaji

Lavastemestarina toimii rikkaan mielikuvituksen lahjaksi saanut Katariina Kirjavainen.

Pukusuunnittelija Sari Salmelan singerit ovat surranneet mykistäviä asuja.

Visuaalinen ilme häikäisee, siitä ruusut (terälehdillä) kaikille nikkaroijille ja ompelijoille.

Tatu Tyni on loihtinut taikuudet ja hirviön muodonmuutoksen Prinssiksi, joka tapahtuu silmiemme edessä, simsalabim!

Musikaali, näin onnistuessaan, on näyttämöiden ehdoton kuningaslaji.

Juha Westmanin valot ja Jyrki Sandellin sekä Kirsi Peterin äänet toimivat loistavasti.

Marika Westerlingin Kaunotar säteilee suloisuutta ja sisua. Hänen silkkiä, samettia ja lämmintä hehkua huokuva äänensä sulattaa jääpuikonkin.

Westerlingin kultaisena kimmeltävä leninki keräsi pikkutyttöiltä ihastuneita huokauksia.

Sören Lillkung sisäistää hyvin hirviön kasvun jyrisevästä pedosta nöyryytystään häpeäväksi mieheksi. Pedon liikekieli on hieman monotoninen, aika ajoin lattialla liukumisineen. Lillkung on näyttävä, raamikas mies, hän voisi vähän vielä ”revitellä”.

Hänen äänessään on volyymia, vain hienoimmat nyanssit tahtovat hukkua voiman alle.

Hohdokkaita roolisuorituksia

Pertti Koivulan narrimainen konna LeFou on mehukas roolityö. Koivula heittäytyy aseenkantajan nahkoihin sellaisella vauhdilla, että katsomossa asti hengästyy.

Risto Kaskilahti on ranskaa murtava jättikynttilä Lumiere, joka liekehtii hohdokkaasti.

Mainio Eero Saarinen on tikittävä hermokimppu, kaappikello Cogsworth.

Taitavasti laulava Mikko Vihma on narsistinen lihaskimppu Gaston.

Markku Huhtamo on lempeä ja lapseensa luottamusta valava isä.

Kevytvarpainen Elina Silander on muuttumassa höpsäkästä sisäköstä pölyhuiskaksi.

Ursula Salo on pirteä ja äidillinen rouva Nokkava ja Antti Lang reipas Kippo-poika.

Jaana Mäntynen on upea laulajatar-diiva, joka on viettänyt elämänsä peilin edessä ihailemassa itseään, ja on siksi taiottu peilipöydäksi.

Ursula Salon ja Jaana Mäntysen tulkinta Oscar-palkitusta tunnussävelmästä Ajaton taru (Beauty and the Beast) on ihastuttava.

Näyttelijäkaarti koostuu laulajista, joiden puolesta ei tarvitse hikoilla takapuoli pinkeänä.

Sukupolvien välinen verkko

Risto Kaskilahden suuhun on rustattu heittoja myös nykymaailman menosta. Tekstiä on päivitetty euroviisusutkauksilla ja hauskoilla, tilanteeseen sopivilla iskelmäviitteillä.

Liisa Ryömä on tehnyt käännöshelmen.

Teatterista palatessa silmiini osui iltapäivälehden etusivu, jota koristivat Hirviö-yhtyeen Lordi ja kaunottarena keimaili juontaja Jaana Pelkonen.

Mitähän Disney-talli sanoisi Kaunotar ja hirviö –musikaalin heviversiosta, Pelkonen vaihdettuna vaikkapa Tarja Turuseen..?

Sitä odotellessa, ottakaa vastaan sadun eheyttävä vaikutus Helsingin Kaupunginteatterissa.

Kirjailija Kirsi Kunnas on todennut hienosti, että sadun maailma on meihin rakennettu verkko sukupolvesta toiseen. Perheen yhteinen teatterihetki, mummut ja vaarit matkassa, punoo verkon yhä vahvemmaksi.

Kunpa teatterilla olisi varaa myös sukupolvien teatteripakettiin, johon voisi rutkaista vähän tuntuvamman alennuksen.