Arvio: Onnellinen mies
Onnellisen miehen hyvät laulut
Onnellinen mies -lauluilta Studio Pasilassa. Otto Kanerva, laulu ja Octan Plus -yhtye: Antti Vauramo, koskettimet, Janne Lehto, kitara, Ako Kiiski, basso ja Kalle Torniainen, rummut.
”Mul on kaksi lasta ja nimeni on Jukka, pojalla pitää olla lyhyt tukka”, laulaa Otto Kanerva omin sanoin ja sävelin. Hänen pienimuotoinen lauluiltansa on täynnä taitoa, tunnelmaa ja lämmintä huumoria.
Harvoin näyttelijän musisointia kuuntelee niin levollisin mielin kuin Studio Pasilan Onnellinen mies -esityksessä. Kanerva osaa laulaa, ja hänen kanssaan musisoinut bändi on huippuhyvä.
Kanerva ei tarvitse etäännyttävää ironiaa kertoessaan rakkaudesta, epävarmuudesta tai lapsuuden muistoista. Hänellä on harvinainen kyky olla ”esittämättä” liikaa, tulkinta perustuu suoraan kerrontaan, yleisön ja soittajien kanssa jakamiseen.
Hyppäsimme ensi-ihastuksen vallassa olevan kaverin matkaan pienten tarinoiden siivittäminä. Tekstit ja melodiat ovat yksinkertaisia ja toisinaan ihmiselon hassuja detaljeja oivaltavia, ja Kanerva uskaltaa esittää naiivejakin asioita vilpittömästi ja aseistariisuvasti.
Tässä vaiheessa on yhtä aikaa hellyttävä ja arkinen kertomus ihmisen kohtaamisesta: Tässä vaiheessa suhdetta en tohdi sun luonas pierasta.
Teksteissä hän käyttää jonkin verran kökköriimejä, jotka eivät kuitenkaan ole erityisen hauskoja.
Melodiat ovat tavanomaisia, mutta ne on sovitettu taitavasti nelihenkiselle bändille.
Yhtyeellä on saundit hallussa. Antti Vauramon säestämä Isoisä kuulosti niin hyvältä, että iltaan mahtuisi varmasti enemmänkin harmoninsoittoa. Peloton-laulussa on kiinnostava sovitus, ja Kanerva pääsee siinä vähän revittelemäänkin äänellään.
Janne Lehdon kitarointi herättää kunnioitusta, Ako Kiisken bassonsoitto on priimaa ja Kalle Torniaisen rummut soivat vivahteikkaasti. Bändi tuntuu viihtyvän keskenään, mikä välittyy myös yleisöön.