Arvio: Matkalla Porkkalaan
KIEHTOVA MURHAMYSTEERI TORNIN VARJOSSA
Syksyllä 1944 Suomi elää poikkeustilassa. Välirauha on solmittu, mutta todellista valtaa pitää käsissään hotelli Tornissa majaileva valvontakomissio. Sami Keski-Vähälän näytelmä Matkalla Porkkalaan kuvaa tätä räjähdysherkkää aikaa jännitystarinan keinoin ja luo samalla laajempaa kuvaa sodanjälkeisestä ilmapiiristä ja suomalaisten ja venäläisten kimuranteista suhteista.
Milko Lehdon ohjaamassa visuaalisesti kiehtovassa ja dynaamisesti etenevässä esityksessä sodan ruhjomassa Helsingissä eletään ja juhlitaan kuin viimeistä päivää. Matkalla Porkkalaan tavoittaa hienosti poikkeustilan epävakaan ja jännittyneen ilmapiirin.
Venäläisen kapteenin murha
Keski-Vähälän näytelmä lähtee liikkeelle tositapahtumista. Helsingistä Porkkalaan matkalla olleen sotilaskolonnan viimeisessä hevoskäryssä matkannut venäläinen kapteeni Ivan Belov ammutaan Lauttasaaressa marraskuisena yönä 1944.
Epäiltyjen lista on pitkä. Motiivit löytyvät niin suojeluskuntalaisilta kuin kommunistiselta puolueeltakin ja venäläisten oma provokaatioyritys on myös mahdollinen. Vai oliko murhan takana sittenkin katkeroitunut suomalainen sotilas tai kenties mustasukkainen nainen?
Tärkeintä on kuitenkin löytää syyllinen, jonka valvontakomissio hyväksyy. Santeri Kinnusen esittämän Valpon tutkijan Freedy Kekäläisen on selviydyttävä tehtävästä mahdollisimman nopeasti ja keinolla millä hyvänsä.
Murhayönä upseeri Räsänen (Ilkka Heiskanen) juhlii rintamalta paluutaan yhdessä ystävänsä toimistoupseerina palvelleen Martikan (Oskari Katajisto) kanssa. Kukaan ei tahdo muistaa viinanhuuruisesta yöstä mitään, mutta kaikki merkit viittaavat Räsäsen olevan syyllinen Belovin murhaan.
Mustasukkaisuus draamaa
Murhamysteerin lisäksi tarinassa selvitellään Räsäsen ja tämän vaimon (Ursula Salo) sodan tulehduttamia välejä sekä venäläisten ja suomalaisten tulenarkoja suhteita. Castrenin hallitus on tutisten rähmällään valvontakomission edessä. Valvontakomissio hassuttelee taidokkaasti Antti Litjan esittämän kenraalieversti Ždanovin johdolla.
Esityksen näyttelijäntyö kauttaaltaan hienosti rytmitettyä ja taidokasta. Pienemmissä rooleissa nähdään monia tarkasti rakennettuja hahmoja. Tarinaa pitää koossa erityisesti Räsäsen ja Kekäläisen -syytetyn ja syyttäjän- välille syntyvä tiukka jännite. Heiskanen ja Kinnunen luovat hahmoistaan monisyisiä ja koskettavia.
Energiaa ja tehokkaita siirtymiä
Rikostutkinnan näkökulmasta Ivan Belovin murha on edelleen selvittämätön rikos. Näytelmä tarjoaa kuitenkin oman ratkaisunsa tapahtumiin. Keski-Vähälä hallitsee sujuvan ja osuvan dialogin, mutta tarina karkailee turhankin moneen suuntaan ja hukkaa terävimmän otteensa pitkitettyyn murhaajakandidaattien motiivien selvittelyyn. Komea murhamysteeri saa hieman laimean lopun.
Lehdon tarkka ohjaus pitää kuitenkin tarinan ja esityksen kaikki elementit tyylikkäästi kasassa. Esitys etenee tehokkailla siirtymillä ja energisellä otteella sulavasti eteenpäin.
Maija Pekkasen tyylikäs puvustus ja Katariina Kirjavaisen upea lavastus luovat jännittävät ja toimivat puitteet rikostarinalle. Tilanteet vaihtuvat nopeilla leikkauksilla asemaravintolasta Räsästen kotiovelle ja Tornista Lauttasaaren sillalle.