Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Viattomuuden loppu

Sanna Hovi – Ilta-Sanomat – 3.9.2003

Aviollisia kriisitiloja


Pasi Lampelan kirjoittama ja
ohjaama Viattomuuden loppu Helsingin Kaupunginteatterissa kertoo
ulkoisesti menestyneestä perheestä, jonka jäsenet ovat täysin hukassa itsensä
kanssa.

     Kun perhe kokoontuu
seuraamaan Antti-isän (Pekka Laiho) seksiskandaalin
tiedotustilaisuutta, puhkeaa jokaisen elämästä kipeitä kuplia. Tervein on
loppujen lopuksi lahjakas pianistipoika Kosti (Niko Saarela),
jota kaikki pitävät selkeästi hulluna, koska hänen mielenterveysongelmansa on
diagnostisoitu. Hänen lisäkseen oman sairautensa perheessä tunnistaa vain äiti
Katariina (Hannele Lauri).

     Modernissa nykydraamassa
sivutaan seksiriippuvuutta ja työnarkomaniaa, mutta vain alkoholismi nostetaan
selkeästi pintaan. Kärjistetystä perhehelvetistä jokainen löytää kipeitä
yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Mieleen nousee myös Matti Ahteen
taannoinen ero Veikkauksen johdosta. Ennalta hehkutettu mediakritiikki rajoittuu
näytelmässä kuitenkin vain muutamaan lauseeseen.

     Rautaisen ammattitaitoinen
näyttelijäporukka tekee vahvat roolisuoritukset yhdessä ja erikseen.
Parisuhteeseen samastumispohjaa tarjoavat perheen tytär Annika ( Milka
Ahlroth
), joka tuo perhehelvetin keskelle tuoreen vävykokelaan Arton (
Juha Veijonen). Ongelmattomat lähtökohdat elämään ei ole
Artollakaan.

     Viattomuuden lopusta
jokainen löytää omat helvettinsä.