Arvio: Pudotuspeli
LILLANISSA ON KAIKKI PELISSÄ
Jordi Galceraninin näytelmä työelämän kurimuksesta imaisee mukaansa nyt myös suomeksi
Katalonialaisen Jordi Galceranin näytelmän pääosassa on Grönholmin metodi, kuvitteellisen ruotsalaispsykologin kehittämä soveltuvuustesti, jonka avulla kansainvälinen sisustusalan yritys valitsee uusia työntekijöitä.
Lilla Teaternissa alkuvuoden ajan ruotsiksi esitetty Grönholms metod on sekaannusten välttämiseksi saanut suomenkielisen versionsa nimeksi Pudotuspeli.
Johtajan paikkaa huonekalufirman sivukonttorista havittelevat neljä kokelasta suljetaan kokoushuoneeseen, jonne soveltuvuustestin tehtävät välitetään seinässä olevan postiluukun kautta.
Uskomattomia ja julmia eivät ole pelkästään keinot, joilla työnhakijoita testataan. Sitä ovat myös ominaisuudet, joita heiltä edellytetään. Joku on aina valittava, mutta mikä pyhittää keinot ja kuinka pitkälle vaatimuksissa voidaan mennä?
Suomalainen yleisö on sisäistänyt pelin hengen, todisteena katsomoa toistuvasti pyyhkäisevä naurumyrsky.
Kääntäjä Anu Partanen on suomentanut näytelmän taitavasti. Näyttelijöiden puhe ei takeltele kansallisiin erityispiirteisiin suuntaan eikä toiseen, eikä siten tarjoa katsojalle tilaisuutta uskoa, etteikö tämä kaikki tapahtuisi tässä ja nyt.
Näytelmän painopiste on jännitteissä, joita eivät aiheuta vain arvaamattomat testimenetelmät ja näkymättömät arvioijat, vaan näytelmän edetessä myös koehenkilöiden keskinäiset suhteet. Mitä he peittävät ja mitä he olettavat työnantajan haluavan nähdä?
Ruotsinkielinen esitysperiodi on entisestään lisännyt näyttelijöiden varmuutta äkkikäänteitä täynnä olevan tekstin parissa, eikä kielen vaihtaminen ole tuottanut heistä kenellekään vaikeuksia. Jonna Järnefeltin, Carl-Kristian Rundmanin, Sampo Sarkolanja Pekka Strangin työskentelyä saa seurata usko, toivo ja epäilys rinnassaan.
Jätetään silti salaisuudeksi miten kisassa käy. Eikä lopputuloksella ole sinänsä merkitystä, eiväthän he meidän firmaan ole pyrkimässä.