Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Sotta Pyttynen

Hannu Harju – Helsingin Sanomat – 1.4.2003

Riimiteltyä anarkiaa

Teatteriohjaaja Katja Krohn sai
äskettäin Suomen teatteriliiton myöntämän palkinnon viime näytäntökauden
parhaasta suomalaisesta ammattiteatterissa esitetystä kotimaisesta
kantaesityksestä. Palkittu Iso paha susi esitettiin Kajaanin
Kaupunginteatterissa. Nyt
Helsingin
Kaupunginteatterissa on nähtävänä Krohnin uusi lastennäytelmä Sotta
Pyttynen.

   Krohnin itsensä ohjaama 40-minuuttinen
uutuus on aivan verraton tapaus. Se kertoo nelivuotiaan Iiron yökyläilystä ukin
luona. Ukki, näytelmän nimihenkilö Sotta Pyttynen, on nimensä veroinen,
epäsiisti ja kaikkia sääntöjä hyljeksivä yksineläjä, jonka elämäntapa on äidin
kurissa ja nuhteessa eläneelle Iirolle kauhistus.

   Näytelmä kääntää satujen perinteisen
lasten ja vanhempien suhteen ympäri: sopimuksista piittaamaton anarkisti onkin
aikuinen. Iiro saa opettaa ukille arjen rutiineja syömisestä, nukkumisesta ja
pytyllä käymisestä alkaen.

   Ukki on niin kaukana kaikista
normeista, että hänen maailmankuvansa on hyvinkasvatetulle nelivuotiaalle suuri
järkytys. Niinpä alku menee hämmästellessä ja totutellessa, mutta lopussa
yhteiseloon löytyy harmonia.

   Panu Vauhkonen on
lähes pienen näyttämön kattoon yltävä jättiläismäinen nelivuotias, ja rempseä
onkin. Iso mies taitaa nasevasti pienen lapsen elkeet ja ilmeet.

   Klovneriataidoistaan tunnettu
Jyrki Nousiainen notkistelee ja irrottelee ukkina hauskasti,
tekemällä tietämättömyydestä ja omaperäisistä tavoista hyveen. Ruokailuvälineitä
ei tarvita, sänky on pelkkä säilytyspaikka, uniasusta ei ole koskaan
kuultukaan.

   Markus R.
Packalenin
  värikäs ja vino, räikeiden karkkien värinen lavastus
tukee hyvin ohjauksen farssimaisen liioittelevaa otetta.

   Kuin kirsikaksi makealta maistuvaan
kakkuun Katja Krohn on kirjoittanut lukuisat repliikit riimiin, jota Nousiainen
ja Vauhkonen hauskasti ja sujuvasti pudottelevat. Ja jottei etäännyttäisi liian
pitkälle nelivuotiaiden todellisuudesta, pieruhuumoriakaan ei ole
unohdettu.