Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Isät ja pojat

Arto Aulavuo – Keskipohjanmaa – 06.03.2005

Helsingissä vahvasti venäläistä


Helsingin kaupunginteatterin tuoreiden ensi-iltojen kruununa loistaa ohjaama Isät ja pojat, irlantilaisdramaatikko Brian Frielin (s. 1929; töistä nähty meillä mm. Elonkorjuujuhla) näytelmä Ivan Turgenjevin 1862 ensi kerran julkaistusta romaanista. Sukupolvien kuilusta, venäläisestä kansanluonteesta sekä orastavista muutoksen tuulista puhuva draama on Heiskasen viimeaikaisista töistä paras.
Näytelmä alkaa, kun kaksi kiihkomielistä opiskelijaa Arkadi Kirsanov (Sami Hokkanen) ja Jevgeni Bazarov (Kari-Pekka Toivonen) tulee kesäloman aluksi Arkadin kotitiallle, jossa heitä odottavat mm. Arkadin Nikolai-isä (Kari Heiskanen), Pavel-setä (Ilkka Heiskanen) sekä isän nuori rakastettu Fenitshka (Sanna Majuri). Lisäksi katsoja saa tutustua talon palvelusväkeen (mm. mainio Jyrki Nousiainen).


Arkadin isä Nikolai on venäläisen yläluokan yksi tyypillinen edustaja, hieman epäkäytännöllinen ja vähän saamaton aristokraatti, joka suhtautuu silti vapaamielisesti uusiin aatteisiin. Vähän myöhemmin meidät tutustutetaan myös Jevgenin Vasili-isään (Seppo Maijala) ja Arina-äitiin (Heidi Herala). Toisin kuin Nikolai Kirsanov Vasili Basarov on käytännöllinen toiminnnan mies, maalaislääkäri, maailman jatkuvaan kehitykseen uskova mutta usein perinteisiin menetelmiin toimissaan turvautuva pragmaatikko.


Isien ja poikien draamallisen ulottuvuuden rinnalle tuodaan myös naisten ja miesten välinen jännite. Edellä mainittujen naisten ohella siihen lisätään pippureiksi rikas nuori leski Anna Odintsova (Minna Suuronen), tämän viehättävä sisar Katja (Merja Pietilä) ja ruhtinatartäti (Eeva-Liisa Haimelin). Ja lempihän siinä alkaa leiskua; niin päästään yhteen teoksen suurista teemoista, rakkauteen.


Kautta linjan taitavat näyttelijät, Hannu Lindholmin hieno, pyörönäyttämöä taiten hyödyntävä ilmava lavastus, Maija Pekkasen upeat epookkipuvut, kuten muukin teknisesti viimeisen päälle loihdittu toteutus, valot, äänet, musiikki, kaikki toimii kuin hyvin rasvattu ja lähes äänetön kone. Katsoja voi rauhassa nojautua syvälle nojatuolimaiseen laiskanlinnaansa ja nauttia dramaattisen tarinan käänteistä.