Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kerjäläisooppera

Terttu-Elina Kalaja – Karjala – 07.06.2007

KARI HEISKASEN MESTARILLINEN OHJAUS

Bertolt Brechtin Kerjäläisooppera Kurt Weilin musiikin tukemana on yksi eurooppalaisen näyttämötaiteen inspiroivimmista nykyaikaisnäytelmistä.

Ohjaaja Kari Heiskanen on tarttunut aiheeseen ja rakentanut Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle komean Kerjäläisoopperan, joka on pyörinyt suurella näyttämöllä maaliskuun lopulta.


Heiskanen on saanut tehdä työtä taitavan hyvin laulavan näyttelijäjoukon kanssa. Kokonaisuutta kruunaa yhdeksänhenkinen orkesteri. Elävä musiikki lisää taide-elämystä kaksinkertaiseksi.


Katariina Kirjavaisen pelkistetty lavastus ja Maija Pekkasen ilmeikäs, muuntuva ja uhkea puvustus tukevat sanomaa, jota Heiskanen on ohjauksessaan korostanut. Ahneus on ihmisen alkukantainen ominaisuus, jota hän ei pysty pidättelemään. Ahneus iskee, kulkeepa kerjäläiskuninkaan, herra Peachumin (Heikki Sankari), rouva Peachumin (Riitta Havukainen), Puukko-Mackien (Oskari Katajisto) ja hänen vaimojensa (Vuokko Hovatta, Laura Pyrrö ja Ursula Salo) tai hänen koplaansa kuuluvan kamppeissa. Naikkoset ja kerjäläiskaarti eivät jätä nappaamatta kaverilta, jos tilaisuus sallii.


Katsoja saa huoleti upota istuimeensa, sillä Heiskasen ohjaustyöhön ja tasalaatuisen näyttelijäjoukon taitoihin saa luottaa. Teatterissa tällainen herkuttelu on meillä liian harvinaista. Kerjäläisoopperassa on säilytetty tietoisuus esityksestä, jossa ollaan nimenomaan näyttämöllä kertomassa tarinaa yleisölle. Muutama lavasteavustajan marssiminen näyttämölle tuomaan ja viemään tuoleja istuu juuri brechtiläiseen näytelmään. Katsoja tuntee katsovansa näytelmää – niin näytelmää oikean elämän ihmisen heikkouksista.


Puukko-Mackien koplaan kuuluu alamaailman kaveriporukka, mm. lökäpöksy Myntti-Matthias (Jyrki Kovaleff) Nämä liehittelijät ja ”hyvän veljen” pönkittäjät tapaamme touhuamassa muualtakin kuin näytelmän alamaailmasta.

Kerjäläisoopperan älykkyys on verraton tässäkin: näytelmä muuttuu todellisuudeksi.

Kari Heiskasen ohjauksen herkkupaloja kannattaa käydä katsomassa, sillä näin terävä Kerjäläisooppera pystytetään katsottavaksi harvoin.