Saavutettavuustyökalut

Arvio: Hissvägraren

Eeva Kemppi – Turun Sanomat – 27.08.2007

PUOLITOISTA TUNTIA VALLOITTAVAA PÖYSTIÄ
<BR

Mustiin pukeutunut vanheneva näyttelijä astuu näyttämölle, jossa punaisten verhojen raosta pilkistää lavasteista riisuttu näyttämö. Lavalla on näyttelijän seurana ainoastaan tuoli, pöytä, vaaleanpunainen ruusu ja esityksen käsikirjoitus.

Lasse Pöysti valloittaa Lilla Teaternin lavan karismallaan ja pitää yleisön hyppysissään koko puolitoistatuntisen monologinsa ajan. Bengt Ahlfors on kirjoittanut ja ohjannut tarinan töölöläismiehestä ja hissistä nimenomaan Pöystiä varten. Kaikki muut esityksen elementit on pelkistetty lähes olemattomiin, ja tila jää näyttelijän haltuun.

Pöystin näyttelijänlaatu ja hurmausvoima tuntuvatkin olevan koko esityksen syy ja lähtökohta, ja samalla sen sisältö.

Yksinäinen mies ja hissi

Monologi kertoo samassa talossa koko ikänsä asuneesta miehestä ja hänen erityislaatuisesta suhteestaan talon hissiin. Kaikkein läheisimmät, äiti ja koira, ovat kuolleet. Koulukaverit ja työtoverit ovat kadonneet kuka minnekin. Miehellä ei ole ketään kenelle puhua. Ei ketään, kuka tulisi hänen hautajaisiinsa. Tarinaan hiipii monen nurkan takaa salaperäinen nainen. Yksinäisyydessä näkyy valoa.

Tarinasta ei sen enempää. Lillaniin suuntaavat saavat kuulla kuka on Enok, miksi Grace Kelly näyttelee niin merkittävää osaa töölöläismiehen elämässä ja miksi koira eräänä aamuna lakkasi murisemasta.

Ainakin näkemässäni kolmannessa esityksessä Pöysti on vireessä. Puolitoistatuntisen yhdenmiehen shown vetäminen kunnialla läpi on kova urakka kenelle tahansa esiintyjälle. Monologi on vaikea laji, kuten Pöysti esityksen alussa toteaa.

Sadunkertoja nautiskelee

Ahlforsin teksti jatkaa leikittelyä esittämisen ja illuusion luomisen välillä. Yleisölle muistutetaan, että olemme teatterissa ja ettei Pöysti ole yksinäinen mies, vaan kertoo tarinaa miehestä ja tämän elämästä.

Tämä metateatterillinen leikittely ei nouse kovin kummoiselle tasolle, korkeintaan hauskuuttaa katsojia ja tarjoaa Pöystille lisätilaa pelata yleisönsä kanssa.

Dramaturgisesti esitys etenee esittäjälleen turvallisesti. Pöysti voi huoletta palata tekstiin ja ottaa aikaa itselleen. Esityksen rakentaminen Pöystille tutun ja nautinnollisen luonnollisen sadunkertojan roolin varaan tuo myös ongelmia.

Ahlforsin teksti kertoo humoristisen pintavireensä alla synkkää tarinaa yksinäisistä vanhuksista, joita kukaan ei jää kaipaamaan. Pöystin valloittava elämänilo ja lämpö peittävät alleen roolihenkilön tragedian. Pöysti kertookin tarinaa hissille puhuvasta miestä, eikä esitä tätä miestä.