Arvio: Hissvägraren
PERSOONALLINEN HISSI JA MUITA TALON ASUKKAITA
Monelle sukupolvelle tuttu näyttelijä, Lasse Pöysti, on kerrassaan
ilmiö: hän on paraikaa kahdessa suuressa roolissa Helsingin
Kaupunginteatterin näyttämöillä ja nyt monologinäytelmässä saman talon
Lilla Teaternissa. Bengt Ahlforsin varta vasten Pöystille kirjoittama
Hissvägrare (Hissistä kieltäytyjä) on puolitoistatuntinen jutustelu,
jossa on päätä ja häntää. Koko kertomus alkaa Kafka-nimisestä
mäyräkoirasta ja päättyy siihen, miksi yksin asustelevan ikämiehen
oikeastaan tuli hankittua koira. Asia ei ole suinkaan yksinkertainen ja
vailla sivujuonia.
Hissitalon elämää rikastuttavat monenlaiset persoonat pojan
ilkimyksestä yllättävään lehdenjakajaan. Ahlforsin tarina kertoo niin
tavallisen tavallisesta talosta hisseineen ja porraskäytävineen, että
miljöö ei voi olla kuvautumatta jokaisen katsojan mieleen. Tämän
hupaisan tarinan kertojaksi, minän rooliin, tuskin voisi kuvitellakaan
toista kuin Lasse Pöystin.
Ahlforsin juonen kehittely, kielikuvat ja huumori loksahtavat niin
saumattomasti Pöystin suuhun, että yllätykset annostuvat ajallaan ja
maistuvat mainiosti inhimillisiltä.
Hissvägraren on pienimuotoista teatteriherkkua. Ensi-illassa
kuvitteellisen tarinan ikääntyneen muistelijan ja todellisen näyttelijän
roolit sekoittuivat jonkin verran, koska Pöystin piti loppupuolella
jokusia kertoja turvautua estottomasti näyttämöpöydälle tuotuun
roolivihkoon. Karismallaan hän hallitsi tilanteet, vaikka vaikuttikin
kiusaantuneemmalta kuin yleisö.
Viimeistään loppuaplodien myötä yleisö suli lopullisesti faktan ja
fiktion paikoin ilmeisen harkitullekin sekoittumiselle, kun Pöysti
köpötteli hyvin varovasti ottamaan ensimmäiset suosionosoitukset
sylissään kerrassaan suloinen mäyräkoiran pentu!
On näyttelijöitä, jotka saavat lämpimän olon huoneeseen. Tämän lajin
aatelia on Lasse Pöysti. Lämpimästi kiitos taas!