Saavutettavuustyökalut

Arvio: Svartsjuka

Eeva Kauppinen – Kaleva – 17.10.2007

VÄKEVÄ ANNOS MUSTASUKKAISUUTTA

Mustasukkaisuus on kuin huume. Siitä voi tulla riippuvaiseksi, pamauttaa Helen, 55-vuotias juristi Esther Vilarin näytelmässä.

Argentiinalaislähtöinen kirjailija on kuin koemielessä luonut kolmiodraaman, jonka neljäntenä pyöränä on mies, joka ei edes näyttäydy
.

Potentiaalisen Laszlon naiset kiusaavat itseään ja toisiaan ilmankin.

Katsojalle annetaan vähin erin tunnistettava mallinnos keskivartalolihavasta ja ikääntyvästä Laszlosta ruokavaliota ja rakasteluasentoja myöten.

Svartsjuka ei ruodi parisuhteiden anatomiaa, vaan valottaa samasta miehestä kilpailevien naisten välistä kissatappelua. Karvat pöllyävät ja hienotunteisuus karisee.

Toista naista saa kynsiä, kunhan ei jää kiinni.

Näytelmä etenee niin että faksit paukkuvat. Esitysteknisesti kirjailijan idea on vaikea ja sopisi paremmin elokuvaan. Näyttämöllä Helen, Yana ja Iris kommunikoivat toisilleen kuin muita ei näkyisi.

Ohjaaja Raila Leppäkoski ei ole löytänyt täysin luontevaa ratkaisua faksien välityksellä tapahtuvan kanssakäymisen esittämiseen. Naiset puhuvat välillä toistensa ohi, välillä kohti.

Intensiiviset näyttelijät kuitenkin saavat ilman vähitellen kipinöimään.

Leena Uotila esittää Laszlon vaimoa Heleniä. Tämän elämänkokemus ja suoruus vetävät yleisön puolelleen.

Jonna Järnefelt on ikäänsä kipuileva 40-vuotias arkkitehti Yana (Jaana), jonka on vaikea jäädä kakkoseksi. Järnefelt taipuu mustasukkaisuuden kourissa sellaisille mutkille, että komediallisuus alkaa lopulta nostaa päätään.

Kolmas pyörä on 25-vuotias opiskelija ja joogaopettaja Iris (Cecilia Paul). Iris saa tuta, että buddhismin opit sopivat huonosti kilpakosintaan.

Miten pitkälle voi mennä halutessaan pitää rakastamansa miehen?

Tätä kysymystä Eurooppa on pohtinut vuodesta 2001, kun Vilarin näytelmä kantaesitettiin Pariisissa ja se alkoi kiertää teatterista teatteriin.

Näytelmä on mannaa ainakin naisyleisölle ja naisnäyttelijöille, miksei myös miehille. Siinä on mehukkaita rooleja ja roolikuvia.

Mustasukkaisuudesta voi myös nauttia – ainakin sivusta.