Arvio: Svartsjuka
FAKSIT SINKOILEVAT
Sinun miehesi, joka on minun
mieheni, onkin hänen miehensä.
Lilla Teaternissa esitettävän Svartsjukan
keskiössä on mies ja kuitenkaan
miestä ei ole. Mies on tunteita,
naisten tunteita, joita hän
herättää.
Argentiinalaissyntyisen kirjailijan
Esther Vilarin teksti on loistava ja se
toimii hyvin myös Raila Leppäkosken
ohjauksessa Lillanin lavalla.
Faksitaistelua miehestä käyvät
Leena Uotila, Jonna Järnefelt ja
Cecilia Paul osaavat asiansa. He
kihisevät, sihisevät ja rähisevät
mustasukkaisuuden kiihottamana –
näytelmän nimen mukaisesti.
Vilarin tekstissä varsin viehättävää
on se, kuinka miehestä on tehty
nainen, statussymboli. Mies ihmisenä
ja persoonana ei ole niinkään tärkeä,
vaan hänen omistamisensa on. Naiset
taistelevat vallasta eli tässä tapauksessa
miehen omistamisesta, kuin historian
kaksintaistelijat konsanaan.
Mutta tuoko taisteluvoitto naiselle
onnea? Sen voi käydä katsomassa.