Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: The Producers

Jutta Sarhimaa – Etelä-Saimaa – 04.09.2007

HEIL, TIEDÄT KYLLÄ KEN!

Mestarit lyövät tänä syksynä kättä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Mel Brooksin ja Neil Hardwickin yhteistyö on merkkitapaus, sillä Brooks taitaa kreisihuumorin ja Hardwick sen välittämisen pohjoiselle jänkhäkansalle.

Musiikillisen asiantuntijan, kapellimestari Nick Daviesin ja koreografi Markku Nenosen kera he tuovat lavalle Hitlerille ja homoille, tamperelaisille ja itselleen nauravan farssin, joka välttää sivupolut ja onnistuu vaikeassa yrityksessään.

Natsit eivät ole koskaan olleet näin hilpeitä.

THE PRODUCERSISSA kelmikaksikko yrittää rikastua tuottamalla tarunhohtoiselle New Yorkin Broadwaylle maailmankaikkeuden mauttomimman musikaalin ”Kevät koittaa Hitlerille”. Tuloksena on Helsingin tämän syksyn kovin show, mikäli tekijäkaarti jaksaa painaa samalla sykkeellä kuin ensi-illassa. Tempo tipahti vain muutamaan otteeseen, mikä näkyi turhina taukoina.

Alkuperäiselokuvan teatterilavoille Brooksin kanssa kääntänyt Thomas Meehan on siistinyt käsikirjoituksen ilkeimpiä vitsejä, arvatenkin tarkoituksenaan tehdä The Producersista paremmin sulateltavan. Onhan se, mutta Brooksille tyypillisistä herjoista ei ole ulos pääsemistä. Tässä musikaalissa ei säästellä.

HARDWICK ON vaatinut tiimiltään fysiikkaa, jolle niin moni Brooksin psykoanalyyttis-kaksinaismoralistisista heitoista perustuu. Näyttelijät suoriutuvat haasteesta erinomaisesti Anna-Maija Tuokon Ullan hetkutusta ja Risto Kaskilahden Liebkindin häiritsevää polvihousutanssia myöten.

Esityksen ehdoton helmi on Lari Halmeen herkkähipiäinen Carmen. Suuren näyttämöohjaaja Roger De Bris’n (Santeri Kinnunen) avustaja-rakastajana Halmeen performanssi perustuu paikasta A paikkaan B siirtymiseen balettitanssijan elkein. Ensi-iltayleisö oli ratketa liitoksistaan.

Parasta The Producersissa ovat suuret tanssi- ja laulunumerot, kuten tilitoimiston muuntautuminen gogo-tyttöjen estradiksi tai himokkaiden mummojen rollaattorihyökkäys. Mainioon viihdemusiikkiin tanssitut steppinumerot tuovat mieleen Astairen ja Kellyn loiston.