Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Nainen ja anjovis

J.T. Laakso – Etelä-Suomen Sanomat – 20.11.2007

NORMAALIN JA ARKISEN YLISTYS

Sinikka Nopolan tekstit saavat nauramaan stand up -näyttämöllä

Helsingin Kaupunginteatteri paisuu edelleen. Studio Pasilan kahvilalämpiö on jo kahdeksas esitystila nyt torstain jälkeen, kun Heidi Heralan monologiesitys kantaesitettiin.

Herala on koostanut Nainen ja anjovis -illan seitsemästä Sinikka Nopolan kirjoituskokoelmasta, joissa osittain käytetään Tampereen murretta. Esityksessä on mukana myös Heralan muusikkopoika Lauri Maijala, joka on tehnyt vahvan ja kevyen Chaplin-tyylisen musiikin rytmittämään ja tukemaan tarinointia.

Takuuvarmaa

Heidi Heralan tulkinnat saavat katsojan viihtymään ja nauttimaan – takuuvarmasti. Studio Pasilan kahvilakatsomo täytyy ja nauraa taatusti ilta illan jälkeen. Sinikka Nopolan mainiot tekstit kestävät lukemisen ja kuulemisen useitakin kertoja. Mutta lähes yhtä paljon onnistuminen perustuu Heralan vahvaan ja osaavaan esittämiseen.

Näyttelijällä täytyy olla pitkä ja monipuolinen työura taustalla ennen kuin hän julkeaa astua yksin yleisön eteen esittämään täyspitkää teatteri-iltaa. Ja pitkän kokemuksen jälkeenkin tulee ilmeisesti olla vielä intoa ja röyhkeytä ryhtyä tällaiseen omaan näyttökoettelemukseen.

Heidi Herala on lähestynyt esitystään komediennen luontevuudella, kepeydellä. Katsoja tuntee ikään kuin seurustelevansa tuttavan kanssa.

”Mitäs sää siinä oikein naurat?”, hän kysäisee äkkiä eturivissä istujalta. ”Helsingissä on Hämeentie, mutta mikäs onkaan siellä Tampereella?” Esiintyjän kysymykseen tulee vastauksia eri puolilta katsomoa. ”Tässä on nyt tällaista viivyttelyä, koska toinen osa esitystä on niin paljon ekaa lyhyempi…. Ei vainkaan!”

Esitystilanne toimii erittäin hyvin, luontevasti.

Haastetta?

Varman päälle -valinta on kuitenkin helpoin mahdollinen. Sinikka Nopolan arkielämää kuvaavat tarinat naurattavat katsomossa helposti.

Kotirouvan elämän arkisuus, nainen mainosmaailman haasteiden edessä tai vaikkapa identiteettiään etsivä ihminen ?enemmistön? muurin edessä ovat helppoja aiheita.

Sinikka Nopolan hauska ?tamperelaisuus? murteisissa pakinoissa, toimii hyvin myös maakunnan ulkopuolella. Tosin Häme-Suomi ?sanakirja tuntuu oudolta Etelä-Hämeessä, kaukana Tampereesta. Pakko todeta myös, että Tampereen Häme todellakin on jotakin muuta kuin varsinainen Sydän-Häme täällä eteläisessä Hämeessä.