Arvio: Aurinko ja minä
Aurinko ja minä
Sillä, joka on halunnut lähemmin tutustua viime vuosisadan teatterimaailman ehkä kirkkaimman tähden Sarah Bernhardtin elämään lähemmin, on siihen nyt oiva mahdollisuus Helsingin kaupunginteatterissa. Pienellä näyttämöllä loistaa oma teatteridiivamme Kyllikki Forssell pääroolissa madame Bernhardtina yhdessä Santeri Kinnusen kanssa, joka puolestaan esittää vanhenevan diivan uskollista, mutta hieman nahjusmaista sihteeriä Pitouta.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1922 Bretagnen rannikolla sijaitsevalle Belle-le-en-Mer -saarelle, jossa Bernhardt viettää viimeistä kesäänsä valmistellen muistelmiensa kakkososan kirjoittamista. On kuuma paahtava elokuu, ”aurinko on vihainen”.
Forssell syöksyy ajoittain suurella voimalla ja intensiteetillä kiperiinkin tilanteisiin. Kaikesta näkee, että rooli on ollut mieluinen haaste. Näyttelijäkaksikko pitää katsojat hyvässä otteessa reilun kaksituntisen näytelmän ajan, mielenkiinto säilyy loppuun saakka. Käsite Sarah Bernhardt aukeaa katsojille monella mielenkiintoisella tasolla.