Arvio: Iloisiin kuulemiin ja näkemiin
LAULUJA YLELLE JA KEKKOSELLE
Outi Popp ja Jukka Relander ovat kirjoittaneet rakkaudentunnustuksen Yleisradiolle. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin kertoo radion ja iskelmän kultakaudesta 1950-luvun alusta eteenpäin.
Esitys on häpeämättömän nostalginen. Suomen historia koostuu siis vuoden 1952 olympialaisista ja Coca-Colasta, Urho Kekkosen valinnasta presidentiksi, noottikriisistä palmun latvassa ja muista jaetuista muistikuvista. Arjen ankeaa elämää ei tyrkytetä.
Mikko Kivisen ohjaus pyörii yksinkertaisessa silmukassa. Ensin näytetään dia ja soitetaan jokin ajankuva, kuten Kekkosen radiopuhe Josef Stalinin sankariteoista. Tätä seuraa sketsi Ylen Päivän peilin toimituksen arjesta, ja lopuksi lauletaan jotain tuttua. Sitten kierros alkaa alusta.
Toisella puoliajalla jätetään hyvästit aidolle Ylelle, kun ohjelmavirta-ajattelu pakottaa toimituksen kilpailemaan kaupallisten kanavien kanssa.
Katsomo on kuin jättimäinen stereofoninen putkiradio. Laulajat ilmaantuvat näyttämön lisäksi sivuparville, mistä valospotit heidät pyydystävät. Koko show muistuttaa juonnettua radio-ohjelmaa.
Yleisölle ratkaisu kelpasi hyvin. Laulajat ovat erinomaisia ja nelihenkinen bändi osaa hommansa. Varsinkin rumpalin asenne on kohdallaan.
Salissa esiintyvät ja laulavat Riitta Havukainen, Seppo Maijala, Kari Mattila, Jari Pehkonen, Leena Rapola, Antti Timonen, Hanna Vahtikari, Sami Hokkanen, Vuokko Hovatta, Pertti Koivula, Merja Larivaara, Petja Lähde, Sanna Majuri ja Ursula Salo.