Arvio: Täydellinen persikka
TÄYDELLINEN PERSIKKA ON SARKOLAN JUHLAA
Fiktiota fiktiosta.
Tällä reseptillä syntyy unkarilaisen kirjailijan Ference Molnárin ranskalaista näytelmätaidetta ihannoiva Täydellinen persikka, joka keventää kaamoskansan elämän synkkyyttä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
Frej Lindqvistin ohjaus ja tähtinäyttelijöiden, kärjessä Asko Sarkola, roolityöt tekevät niukkasisältöisestä teoksesta elämyksen.
Helsingin Kaupunginteatteri elää ajassa. Se muistaa ja kunnioittaa maailman suosioon kohonneen Ferenc Molnárin (1878–1952) elämäntyötä tuomalla ohjelmistoonsa Täydellinen persikka -näytelmän. Se sai tämänkertaisen ensi-iltansa kirjoittajansa 130-vuotissyntymäpäivänä.
Játék a kastélyban eli Täydellinen persikka on metafiktio, jossa sisältö ammennetaan teoksen syntyprosessista ja toteutuksen rakenteellisten ratkaisujen tutkimisesta. Toteutuksessa rikotaan todellisuuden ja illuusion raja.
Tehtävä on haasteellinen, jotta lopputulos ei muodostu katastrofiksi. Tyylilajissa kaikki on hiuskarvan varassa.
Helsingin Kaupunginteatterin osaaminen on korkeaa tasoa, joten katsojan ei tarvitse pelätä, että teatteri-ilta kutistuu onnettomaksi showksi.
Täydellinen persikka syntyy näyttelijöiden korkeasta ammattitaidosta.
Teos onkin mestarillisen Asko Sarkolan juhlaa, joka antaa näytelmän päähenkilölle Sándor Turaille täydellisen ruumiillistuman. Näytelmän kirjoittamista suunnitteleva Turai on näkijä ja tekijä, joka osaa laittaa sanansa, ilmeensä ja kehonkielensä aina oikeaan asentoon. Sarkola viihtyy selvästi roolissaan ja nauttii osan haasteellisuudesta.
Paljon vartijana on myös Almády, operettidiiva Ilonan ensirakastaja Carl-Kristian Rundman. Hänen repliikkinsä on rakennettu niin haasteellisiksi, että niukoilla taiteilijan lahjoilla varustettu näyttelijä ei selviytyisi tehtävästä kunnialla. Rundman on mukaansa tempaava, ja hän kuljettaa tarinaa sävyisästi eteenpäin.
Erityishuomion ansaitsee lisäksi hovimestarin homman tyylikkäästi hoitava Antti Litja.
Täydellinen persikka koostuu ansiokkaista yksilösuorituksista. Näytelmä on kuin galleria henkilökuvia, jotka puhkeavat tuokioksi kukoistamaan ruhtinaallisen linnan valloittamassa ilmapiirissä.
Onnistunut esitys on sellainen, jossa katsoja saa nauraa makeasti ja kokea hurttia huumoria vilpittömässä hengessä. Helsingin Kaupunginteatteri tarjoaa tässä suhteessa keitaan.