Arvio: Täydellinen persikka
MENNYTTÄ MAAILMAA NÄYTTELEMÄSSÄ
Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä kirjoittajansa
130-vuotissyntymäpäivänä ensi-iltansa saanut Ferenc Molnárin Täydellinen
persikka on nähty Suomessa aikaisemmin nimellä Näytelmä linnassa.
Täydellinen persikka kuuluu sarjaan teatteria teatterista. Sellaisena se
on jatkoa Kaupunginteatterin suuren näyttämön Saranoille ja
sardiineille, tai oikeastaan sen historiallinen edeltäjä. Kun
edellisessä valmistetaan esitystä näyttämölle, ollaan tässä näytelmän
kirjoittamisen kysymysten äärellä. Miten aloittaa näytelmä, miten
rakentaa jännite kriittiseen kohtaan?
Sitä, mistä näytelmiä kannattaa
kirjoittaa, ei käsitellä.
Ollaan operetin tekijöiden ja henkilöiden
maailmassa. Teatteri on etupäässä tekninen suoritus, viihdetuotantoa
ylellisissä kulisseissa.
Keskuskolmikon muodostavat yhdessä työskentelevä näytelmäkirjailijapari
(Asko Sarkola ja Eero Saarinen) sekä säveltäjänuorukainen (Pekka
Strang), jonka parivaljakko on ”adoptoinut” luomaan sulosäveliä
operettiinsa.
Juoni rakentuu rakkauden ja uskottomuuden ympärille, kuinkas muutenkaan.
Linnassa, jonne kolmikko on kutsuttu vierailulle, on myös nuoren
säveltäjän rakastettu, ihastuttava operettidiiva Ilona (Vappu
Nalbantoglu). Sekä – voi kauhistus – tämän entinen suhde, elähtänyt
ensirakastaja Almády (Carl-Kristian Rundman). Ja tietenkin pahin
tapahtuu. Siis miten välttää nuoren säveltäjälahjakkuuden itsetuho?
Nimenvaihto Täydelliseksi Persikaksi tähtää korostamaan leikittelyn
eroottista virettä, mutta latinki jää lopulta kovin siveäksi, menneen
maailman pikkutuhmuudeksi. Televisiosarja Mennyt maailma onkin
visualisena viitteenä läsnä Sarkolan ja Saarelan harteille rennon
tyylikkäästi heitettyinä villapaitoina. Entisaikain joutilaan yläluokan
elämästä on myös Frej Lindqvistin ohjaaman esityksen rytmi.