Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Täydellinen persikka

Venla Hiidensalo – Nykypäivä – 25.01.2008

PUREVA PERSIKKA

Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ensi-iltansa saanut Ferene Molnárin (1878-1952) näytelmä Täydellinen persikka on 30-luvun seurapiirielämää kuvaava komedia, jonka huumori on älyllistä ja kyynisen purevaa. Näytelmää on aiemmin esitetty Suomessa nimellä Juhlat linnassa.

Tapahtumat saavat alkunsa kun näytelmäkirjailija Sándor Turai (Asko Sarkola) ja hänen kollegansa Mansky (Eero Saarinen) saapuvat loistohotelliin suojattinsa, säveltäjänero Albert Ádamin (Pekka Strang) kanssa. Paikalla on myös säveltäjän morsian Ilona (Vappu Nalbantoglu) ja tämän rakastaja Almády (Carl-Kristian Rundman). Lopputuloksena on kutkuttava mustasukkaisuusfarssi.

Mielenkiintoiseksi näytelmän tekee sen postmodernisti itsestään tietoinen rakenne. Tässä Molnár on ollut aikaansa edellä, sillä näytelmää ei ole modernisoitu vaan se esitetään alkuperäismuodossaan.

Avauskohtauksessa näytelmäkirjailijat miettivät, miten näytelmä tulisi aloittaa ja miten sen henkilöt saataisiin parhaiten esiteltyä yleisölle. He päätyvät siihen yksinkertaiseen ratkaisuun, että jokainen henkilöistä esittelee itsensä vuorotellen suoraan yleisöä puhutellen. Näin myös tehdään.

Turai ja Mansky suhtautuvat kirjoittamiseen teknisenä työnä ja haluavat pelastaa säveltäjäsuojattinsa sydänsuruilta etupäässä turvatakseen tulevien näytelmiensä kassamenestyksen. Molnár on ennakoinut tässäkin tulevaa aikaa.

Ensimmäisen näytöksen lopussa nähdään puolestaan kolme erilaista versiota siitä, miten ensimmäinen näytös lopetetaan oikeaoppisesti. Rakkaussurujen murtaman säveltäjän mielestä sen pitäisi loppua säveltäjän itsemurhaan. Näytelmäkirjailijoiden mielestä niin melodramaattinen kohtaus ei kuitenkaan toimisi. Mansky taas tarjoaa melko pateettista ratkaisua, jossa todetaan vasta rakkaussurujen tekevän pojasta miehen.

Lopulta päädytään tuttuun ja turvalliseen dramaturgiseen ratkaisuun: seuraavan käänteen avoimeksi jättävään juonikoukkuun.

Lisäksi lavalla nähdään näytelmä näytelmässä ja Almády joutuu toistamaan lavalla useaan kertaan olevansa häntäheikki. Rundmanin roolisuoritus vanhenevana naistenmiehenä, joka sylkee pitkiä ranskankielisiä nimiä suustaan kuin kirsikankiviä, on hykerryttävän hauska. Sarkola on myös mainio sarkastisena näytelmäkirjailijana.

Täydellinen persikka on näytelmä, joka naurattaa aidosti ja ilman teennäistä temppuilua. Ferene Molnárin teksti on kestänyt aikaa ja pysynyt tuoreena – niin, kuin persikka.