Arvio: Viiru ja Pesonen – Viiru kateissa

Ei ole ongelmatonta tehdä mihin tahansa tunnettuun lastenkirjaan, ja varsinkaan kuvakirjaan, pohjautuvaa näytelmää. Toisaalta se on helppoa, sillä niin visuaalisen ilmeen, henkilöiden kuin juonenkin raamit ovat olemassa. Toisaalta kysyy taitoa löytää näiden raamien sisään jotain omaa ja uutta, jottei esitys latistu vain kirjan toistoksi.

Peter Engkvist on yksi Ruotsin kuuluisimpia teatteripersoonallisuuksia, joka on erikoistunut fyysiseen ja miimiseen teatteriin. Hänen niin aikuisille kuin lapsille suunnatut ohjauksensa ovat saaneet runsaasti palkintoja eri puolilla maailmaa ja Tampereen Teatterikesässä hänen johtamansa Teater Pero on vieraillut neljä kertaa.

Helsingin kaupunginteatterissa Engkvist on aikaisemmin vieraillut ohjaamassa sadut Poika ja Tähti sekä Kadonnut Pihlaja. Tällä kertaa hän on tarttunut Sven Nordqvistin rakastettuihin Viiru-kissa ja Ukko Pesonen –hahmoihin sekä kirjaan Viiru kateissa.

Nordqvistin Viiru ja Pesonen –kirjoissa on lämminhenkinen, vanhanaikainen maalaistunnelma ja pieniä arkisia sattumuksia, jotka kuin vaivihkaa kertovat hyvinkin isoista asioista, ennen kaikkea ystävyydestä ja välittämisestä. Viiru kateissa –tarinassa kerrotaan siitä, kuinka Viiru saapui Pesosen luokse ja mitä tapahtui, kun pieni kissapoika lähti ensimmäistä kertaa tutustumaan maailmaan mökin oven ulkopuolella.


Kirjan kopiointia välttäenBR>

Elina Kolehmainen on luonut teatterin pienen näyttämön lämpiöön tunnistettavan Pesos-miljöön, joka kuitenkaan ei ole yksi yhteen kuvakirjan kopio. Ruskea- ja vihreäsävyinen lavastus ja puvustus ovat juuri sopivan kaukana realismista luodakseen sadunomaisen tunnelman.

Myöskään Engkvist ei ohjauksessaan suoraan kopioi kuvakirjaa, vaan esityksen tarina on muokkautunut sen ja näyttelijöiden kanssa yhdessä tehtyjen harjoitusten pohjalta.

Haastavinta ja toisaalta katsojalle antoisinta on se, kuinka kaksi näyttelijää mimiikallaan ja fyysisellä ilmaisullaan luo näyttämölle kokonaisen kirjon eri henkilöitä salaperäisistä mukkeleista rouva Anttoseen. Itse Pesosena ja Viiruna Pekka Huotari ja Sami Hokkanen ovat sympaattisia ja sydämellisiä. Heidän välisensä kontakti toimii loistavasti niin näyttelijöinä kuin roolihenkilöinäkin. Ja tähän samaan yhteyteen he luontevasti ottavat mukaan myös yleisön.

Viiru kateissa on huumorilla silattu taidokas teatterituokio, jossa pieni on suurta ja tapahtumien tempo juuri sopiva, niin että pienimmätkin lapset pääsevät mukaan, mutta isommatkaan eivät pitkästy.