Arvio: no-no
Fyysistä vimmaa
Kuin pitkään piilossa ollut helminauha on Kenneth Kvarnströmin tanssiteos no-no. Muistitko, miten täydellinen se on? Jokainen helmi hohtaa ja iholla lämmetessään väri aavistuksenomaisesti punertaa.
12 vuoden kypsytys on ollut hyväksi. Muutoksia on tehty vain vähän, mutta ryhmä on tällä välin kokenut tanssijavaihdoksia ja sitä on alkuteoksen kokoonpanosta suurennettu. Ennen muuta kuitenkin, ympäröivä maailma on muuttunut. Yhä herkemmin korvin kuunnellaan muita kulttuureja, yhä uteliaampia ollaan uskonnollisuutta kohtaan sanan laajemmassa merkityksessä.
Itämaisista vaikutteista, musiikista ja uskonnollisista rituaaleista hengittävä koreografia tempaa yleisön otteeseensa ensi minuuteista lähtien. Alun tempo on viipyilevä ja sellaisena lähes hypnotisoiva. Liikekieli on äärimmäisen hiottua, luontevaa ja liukuvaa. Olennaista sille on akrobaattisuus, myös monissa kauniissa ja sensuelleissa nostoissa, jotka lujittavat teoksen sisäistä jännitettä.
Valojen ja varjojen leikki toimii näyttämöllä paitsi osaavassa valaistuksessa, ennen muuta tanssissa itsessään; avoimesta tilasta vaelletaan verhottuun, pimeydestä kohti vapautta.
Koreografin voi nähdä lainaavan sanastoaan myös suoraan luonnosta, eläinten tavasta liikkua, selviytyä.
Riittimenon kiihtyessä ryhmä hakeutuu yhteisölliseen hurmioon ja tuottaa katsojillekin lähes ekstaattisen kokemuksen. Voimakkaasti aerobinen osuus on pitkä ja vaatii ”tuulimyllymäistä” raajojen käyttöä ja elastista keskivartaloa.
No-no ei kerro tarinaa vaan aavistettavia tarinoita. Siinä voi havaita viitteen surmasta, jolla on uhri- tai tuomiorituaalin luonne, mutta se ohitetaan nopeasti. Kuolemaan sinänsä suhtaudutaan kunnioittavasti, kiireettömällä ja vilpittömänkauniilla sakraalisuudella.
Tanssiteos, jolla on mietiskelyyn yllyttäviä ominaisuuksia, ei ehkä ole harvinaisuus, mutta tekijästä syntyvää mielikuvaa se rajaa selvemmin. Karjaalta lähtöisin oleva Kenneth Kvarnström on koreografi, joka tunnetaan maailmalla. Että taiteellisesti korkeatasoisesta tuotannosta voi uumoilla myös tekijänsä sisäisen kasvun, se jos mikä on merkillepantavaa.