Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: High School Musical

Liisa Kukkola – Etelä-Saimaa – 09.08.2008

PIENEN SUOMEN SUURI VERSIO

High SChool Musical ei ole amerikkalaisen esityksen maalaisserkkuversio vaan yhtä kimalteleva ja vauhdikas.


Näyttävää ja taitavaa – aivan kuten itse alkuperäinenkin elokuvamusikaali – on Helsingin kaupunginteatterin Peacockiin tuottama High School Musical. Oikeastaan helsinkiläisten versio on kuin suomeksi dubattu versio alkuperäisestä – ja tämä on sekä kehu että moite.

Se ei siis ole mikään maalaisserkkuversio vaan yhtä kimalteleva ja vauhdikas kuin lähtökohtansakin. Suomalainen koulutus- ja harrastusjärjestelmä tuntuu tuottavan niin laulamiseen, tanssimiseen kuin soittamiseenkin timanttisia nuoria, ja suuret produktiot haalivat esiintymään parhaat päältä.

Halukkaitakin tuntuu piisaavaan: joulukuussa Helsingin kaupunginteatterissa järjestettyyn avoimeen High School Musicalin koe-esiintymiseen ilmaantui 900 nuorta. Tuleva Idols-koitoskin vetää ennätysmäärin laulajaksi aikovia. Kova on siis suomalaisen nuoren hinku edelleen päästä esiintymään.

Se moitepuoli sitten. Helsingin versio ei poikkea siitä alkuperäisestä kuin esittämistavaltaan. Teatteriversio on pakostakin toisenlainen kuin elokuva, koska siirtymät ja leikkaukset pitää toisin kuin elokuvassa.

Itse asiassa Marco Bjurströmin ohjauksessa on oivaltavaa tilan käyttöä, mikä saa elokuvaversion näyttämään toteutukseltaan melko mielikuvituksettomalta. Ohjaaja on siis osannut hyödyntää teatterin keinot eikä ole jäänyt niiden vangiksi.

Mutta kun se on periaatteessa ihan sama esitys kuin se alkuperäinenkin – vain kieli on toinen. Tällaista formaattimaailmassa eläminen tietysti on, mutta mihin ihmeeseen tarvitsemme kaikkia yhden ja saman asian keskenään samanlaisia versioita.

Mutta luulenpa, ettei Pre School -ikäinen teatteriseurueeni ollut kovinkaan väärässä, kun hän totesi ensi-illan massiivisten aplodien keskellä, että Suuri Menestys.

Ja kyselläänhän musikaalissa ihan oikeankin asian perään. Miksi ihmeessä me ihmiset, niin nuoret kuin vanhatkin niin ahnaasti lokeroimme itsemme ja toisemme ja sitten katselemme itseämme ja toisiamme näiden lokeroiden läpi.