Arvio: Försäljarna
MYYNTIMIES MYY, EI AJATTELE
Mametin menestysnäytelmä taipuu myös kevyempään tulkintaan
Amerikanenglannista lienee peräisin sanonta anything goes eli kaikki kelpaa. Sielultaan amerikanenglantia on Lilla Teaternissa esityskierroksensa alkanut Försäljarna, jota suomennettuna on meillä esitetty nimellä Myyntitykit.
David Mametin 1980-luvulla kirjoittama näytelmä oli aikansa menestyjiä, joustavaa teatteria, jota voi esittää viiltävästä ajan- ja ihmiskuvauksesta aina enemmän tai vähemmän viihteelliseen hupinäytelmään saakka.
Lillanissa tuntuu siltä, että taas on alkanut pikkujouluisten ryhmäkäyntien aika ja teatterin osaava mieskaarti Asko Sarkolan johdolla on laitettu lavalle viihdyttämään yleisöä.<BR
Kiinteistövälittäjäyhtiön uuden johtajan myyntimiehilleen julistaman myyntikilpailun eettis-yhteiskunnalliset ja Mametin kritisoimat ilmiöt eivät Yrjönkadulla esitystä paina, paitsi jos tarkoituksena ei kaikkineen ole ollutkin hakea kyyneleitä naurun takaa.
Yleisöä ainakin naurattaa, jos ei ota lukuun muutamaa vanhemman polven katsojaa, jotka punastellen kuuntelivat englannista suorasukaisesti käännettyjen rumien sanojen tarkkaan punnittuja sisääntuloja.
Mikään moraalisaarna tämä huomio ei ole, puhuttu kieli on aikansa kuvastin.
Pentti Kotkaniemi on täsmäohjannut näyttelijät sinne, mihin on ilmeisesti ollut tarkoituskin ja varsinkin Jyrki Sepän näytelmän ensimmäisen puoliskon lavastusratkaisu toimii hyvin.
Tämän osion alussa på svenska -näyttelemiseen paluun tekevän Asko Sarkolan ja Sampo Sarkolan kaksinpuhelu, jossa seniori puhuu koko olemuksellaan ja juniori kuuntelee, on myös suuntaa antava: Asko Sarkola on niin rehellisen epärehellinen että väkisinkin alkaa naurattaa.