Arvio: Juoruja
Juoruja
Neil Simon
Elämä olisi tylsää jos ihminen ei joskus itse tyrisi täydellisesti. Ja vielä sotkujen jälkeen onnistu saamaan ystävänsä samaan mielipuoliseen harhaan. Neil Simonilla on taito kirjoittaa tuo kaikki näytelmäksi ja saada näyttelijät elämään niin, että katsomossa hetkittäin kiitetään sitäkin, ettei tarvitse olla mukana tuossa hullutuksessa.
Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä nähdään varsinainen farssi ja spektaakkeli. 1980-luvun välkkeessä ja pinnallisuudessa elävä kaupungin kermaa edustavat pariskunnat joiden parisuhteessa olisi toivomisen varaa. Eletään juoruissa ja juoruista joiden todenperäisyydellä ei ole tässä sotkussa enää kovinkaan paljoa merkitystä.
Kaikki alkaa isäntäpariskunnan 10-vuotis hääpäiväjuhlista. Isäntä ampuu itseänsä korvaan, emäntää ei näy ja palvelusväkikin on poistunut paikalta. Ensimmäisenä saapuva pariskunta yrittää peitellä ja valehdella tapahtumien kulusta seuraaville vieraille kunnes valheet, juorut ja poliisi kohtaavat koko porukan.
Lavalla osataan komiikan jalo taito. Erityisesti Jari Pehkosen niskavikainen Lenny ja hänen vaimoaan näyttelevä Miina Turusen Claire ovat ajoituksen mestareita. Sari Siikander osaa olla blondien kuningatar ja Pia Runnakko hölmönä Cookiena räväyttää harvat sanottavansa taidolla.
Neil Hardwickin ohjauksessa koko porukka on tasapainossa tekstin ja näyttelemisen kanssa. Varsinkin puoliajan jälkeen kun vauhti kiihtyy hervottomaksi näyttelijöiden ajoitukset onnistuvat täydellisesti.