Arvio: Kiertopalkinto
KUN MIES VAIHTAA NUOREMPAAN, KUKA LOPULTA VOITTAA?
Ester Vilarin näytelmässä mustasukkaisuus saa naisen kuin naisen rääkymään iästä riippumatta.
Argentiinassa v. 1935 syntynyt kirjailija Ester Vilar on tunnettu ajatuksistaan, joiden mukaan naiset riistävät miehiä. Saksaksi kirjoittanut Vilar asuikin Saksassa, mutta joutui lähtemään sieltä seksistisiksi ja fasistisiksi väitettyjen mielipiteittensä vuoksi.
Ensin romaanina ilmestynyttä näytelmää Kiertopalkinto (Eifersucht = mustasukkaisuus) on esitetty ympäri Eurooppaa. Helsingin kaupunginteatterin ruotsinkielisestä versiosta tuttu naiskolmikko esittää sen nyt suomeksi: Leena Uotila on Helen, 55-vuotias juristi, jonka aviomies vaihtaa nuorempaan, Jonna Järnefeltin esittämään 40-vuotiaaseen arkkitehtiin, Yanaan. Yanalta miehen vie Cecilia Paulin 25-vuotias Iiris, opiskelija ja jooganopettaja.
Raila Leppäkosken ohjaus näyttää, kuinka nainen poikkeuksetta alentaa itsensä joutuessaan hylätyksi. Kun mies jättää, itsetunto pettää ja ulvominen alkaa.
Valtaa pitävä vaimo Helen musertaa miehensä rakkauden epäilijän alussa pelkällä ilmeellään. Mutta totuuden paljastuessa putoaminen on raju. Leena Uotilan hämmentävä äänellinen suoritus muistuttaa vanhan leijonanaaraan käheää karjahtelua. Muutos hillitystä ladystä hiuksiaan raastavaksi vanhaksi raivottareksi on ihailtava.
Itsetietoinen nelikymppinen Yana kestää juuri niin kauan kuin areenalle ilmestyy reilusti nuorempi kilpailija. Jonna Järnefelt on hyvin vakuuttava raastavassa kiemurtelussaan sohvalta ja lattialle ja takaisin ja järkyttää hetken, vaikka tilanteen humoristisuus vie kohtauksen tragikoomisen puolelle.
Iiris on uuden sukupolven söpö edustaja, jonka eteerinen rauhan hymy musertaa vanhemmat naiset. Vähän epäilyttää, olisiko 25-vuotias noin naiivi, mutta toisaalta, ovathan vanhemmat ja väittämänsä mukaan viisaammatkin. Myös buddhisti kirkuu kun tantraseksiin kyllästynyt mies lähtee.
Taistelun lopputulos? Nuorin on haavoittuvin ja vanhin on vahvin. Vaikka näyttää siltä, että mies valitsee naisen, miehellä on kuitenkin sivuosa. Hän ei saa sanoa mitään, vaan häntä kierrätetään, hänestä puhutaan ja hänen ominaisuuksiaan eritellään. Miehestä on tehty objekti eikä häneen tarvitse olla edes tyytyväinen. Osat ovat vaihtuneet.
Käsiohjelmassa lainattu sosiologi Henry Laasanen selittää miesten käyttäytymistä markkina-arvoilla: mitä nuorempi nainen sitä korkeampi markkina-arvo. Ja koska miestä ohjaa biologia, hän vapautuu moraalisesta vastuusta. Naiset jäävät taistelemaan keskenään jostain, joka voisi olla rakkauden ja onnen tavoittelua, yksin jäämisen pelkoa tai silkkaa vallan halua.
Vilar todistaa Laasasen teorian puolesta Helenin suulla: Tottakai naisetkin vaihtaisivat nuorempaan mieheen, jos vain voisivat. Kukapa haluaisi viettää puoli elämäänsä tarpeettomiksi käyneiden, liian vanhojen naisten valtavassa joukkohaudassa!
Vaikkei teoriaa naisen seksuaalisesta vallasta allekirjoittaisikaan, on Vilarin teksti nautinnollista kuultavaa. Puhe kulkee kiihkeällä vauhdilla ja parisuhdetta koskevat kärkevät ja osuvat huomiot sinkoilevat ilotulituksen tavoin. Uotila, Järnefelt ja Paul tarjoavat shown, jolle ei voi olla nauramatta ja jonka näkökulmat vaativat ottamaan kantaa. Esitys on ohjelmistossa vain 4.10 saakka, joten pitäkää kiirettä.