Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Rebecca

Arto Aulavuo – Salon Seudun Sanomat – 31.08.2008

REBECCA-MUSIKAALISSA SÄIHKETTÄ JA SÄHKÖÄ


Helsingin kaupunginteatterissa
on ahkeroitu syksyksi kaksi
musikaalia. Jos Linnanmäen
Peacockissa syyskuun lopulle asti
esitettävä High School Musical
edustaa nykynuorille suunnattua
jenkkilinjaa, Tokoinrannan valkean
palatsin Rebecca kuuluu sarjaan
perinteisempää huttua.

Englantilaiskirjailija Daphne
du Maurierin
(1907-89) tunnetuimpiin
teoksiin kuuluva Rebecca
romaani ilmestyi 1938, ja tuli
sittemmin maailmankuuluksi
Alfred Hitchcockin tehtyä siitä
– heti seuraavana vuonna – legendaarisen
filmatisointinsa.

Jo du Maurier teki kirjastaan
myös teatterisovituksen, mutta
tuore suomalaistulkinta perustuu
Itävallan Wienissä 2006 ensiesitettyyn
saksalaisten Michael
Kunzen
ja Sylvester Levayn
versioon.

Kunzen ja Levayn yhteistyö
alkoi heidän tutustuttuaan 1970-
luvun alun Münchenissä. Duon
muita tunnettuja musikaaleja
ovat esimerkiksi Elisabeth, Marie
Antoinette
ja Mozart. Lisäksi
he ovat, välillä yhdessä, välillä
erikseen ja välillä muiden kanssa,
tehneet lauluja sellaisille maailmanluokan
tähdille kuin Elton
John, Julio Iglesias
ja Nana
Mouskouri
.

40 laulua katsojien eteen vyöryttävä
Rebecca-musikaali kertaa
tutut tapahtumat noin kahden
tunnin ja kolmen vartin paketissa.

Kuten moni muistaa, Rebecca
on varakkaan britin Maxim de
Winterin edesmenneen vaimon
nimi. Kari Arffmanin sopivan
ambivalentisti näyttelemä Max
avioituu uudelleen Monte Carlossa
tapaamansa kovaäänisen
ja ökyrikkaan jenkkiperijättären
seuraneitinä työskentelevän neidon
kanssa. Uuden vaimon roolin
tekee viehättävästi Sanna Majuri.

Ex-vaimon haamu tuntuu kuitenkin
varjostavan parin onnea.
Rebeccan muistoa vaalii erityisesti
Manderleyn kartanon taloudenhoitaja
Danvers Sari Ann Moilasen
hienosti tulkitsemana.

Kaupunginteatterin tulkinnassa
karismaa riittää lähes osaan kuin
osaan. Huikaisevat Riitta Havukainen
(näkemässäni ensi-illassa)
ja Kirsti Valve (joka tunnettiin
aiemmin Kirsti Väänäsenä)
vuorottelevat jenkkirouva Van
Hopperin roolissa. Antti Timonen
on petollinen ja ällö serkku
Jack Favell, Sami Uotila yksinkertainen
Ben, Toni Wahlström
tilanhoitaja, Markku Huhtamo
eversti Julyan ja niin edelleen.

Nimilistaa voisi jatkaa pitkältikin
mutta tyydyttäköön tällä erää
nostamaan esiin pari tuoreempaa
nimeä. Favellin roolissa Timosen
kanssa vuorotteleva Tuukka
Leppänen
valmistui näyttelijäksi
vasta viime vuonna, mutta
on ehtinyt olla mukana monessa.
Hän jatkaa edelleen Lahden Catsissa,
ja muita töitä ovat olleet
Hairspray ja Väärennetty morsian
Helsingissä sekä Piukat paikat
Lahdessa.

Toinen uusi nouseva nimi on
Beatricen roolissa nähtävä ja
musiikinopettajaksi Turun taideakatemiasta
valmistunut Emmi
Kangas
. Kangas on luonut hiljan
uraa hyvällä menestyksellä myös
ulkomailla.

Kaupunginteatterin hyvin rasvattu
teatterikone kokeneen ohjaaja
Kurt Nuotion johdolla saa
katsojan paikka paikoin unohtamaan
isoon laulujoukkoon eksyneet
hieman keskinkertaisemmat
kappaleet.

Orkesteri kapellimestari Henrik
Wikströmin
johdolla koristelee
upeasti tunnelmia siinä missä
Katariina Kirjavaise moneksi
muuttuvat lavastusratkaisut ja
Sari Salmelan kauniit puvutkin.
Lisäksi erityismaininnan ansaitsevat
finaalijakson kartanonpolttokohtauksen
niukat mutta näyttävät
pyrotekniset tehosteet.

Rebecca-musikaali on kuin karamelli
katsojan suuhun, teatterin
taikaa silmiin ja hieman myös
sydämeen. Juuri sitä mitä me
olemme esitykseltä