Arvio: Softandhard
Tanssiryhmän energiapommi
Helsingin kaupunginteatterin uusimmassa tanssituotannossa Softandhard taiteilijat ovat tehneet erinomaista yhteistyötä. 26-vuotiaan slovakialaisen koreografin Anton Lachkyn leikkisä ja energinen koreografia on saanut kumppanikseen ranskalaisen säveltäjän Simon Thiérréen musiikillisen minimalismin.
Yhdistelmä on harvinaisen kutkuttava. Musiikin jousisahaus ja pianon pirteät aiheet yhdistettynä koreografian riehakkaisiin juoksuihin ja takaa-ajoihin saavat katsojan vaivoin pysymään paikoillaan.
Liikeideoissa palataan yllättävän paljon fyysisen tanssin nousukauden, 1980-luvun loppuun. Vaikutteita on tietenkin myös Lachkyn mestarilta Akram Khanilta.
80-90-luvun vaihteen teoksia koetteli ongelmakeskeisyys, Lachkyn 2000-luvun fyysistä tanssia taas keventää huima vauhti ja hilpeys. Kuka sanoikaan, että hauskimmat teokset syntyvät silloin, kun talous painuu pohjamutiin ja selviytyminen vaarantuu?
Teoksen kokonaisuus on raikas ja eloisa. Huimien juoksusessioiden keskellä on yllättäen teatterillinen kohtaus, kuin japanilaista kabukiteatteria liioiteltuine karaktereineen. Inka Tiitinen on jakson mainio koomikko, ja ryhmän tanssijat monistavat auliisti hänen eleensä ja ilmeensä.
Jos tunnin mittaisesta teoksesta haluaa lukea tarinan, se eittämättä tuo eteemme viattomuuden ajan, jolloin juokseminen oli ainoa tapa liikkua, takaa-ajo ja härnääminen ainoa tapa seurustella ihastuksen kanssa.