Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Elokuu

Arto Aulavuo – Salon Seudun Sanomat – 20.02.2009

ELOKUUSSA DRAAMA – KLASSIKON AINEKSIA


Tracy Letts syntyi 1965 Oklahoman Tulsassa ja kasvoi Durantissa kirjailijaäidin ja professori-isän poikana. Aikansa paikkaa maailmassa etsittyään Letts ryhtyi dramaatikoksi.


1991 kirjoitettu Killer Jo teki hänestä maailmankuulun. Liki 20 maassa ja ainakin 12 kielellä esitetyn rosoisen näytelmän jälkeen Letts jatkoi paitsi kirjoittamista myös näyttelijäntyötään teatterissa, tv:ssä sekä elokuvissa.


Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistoonsa tuoreeltaan ottama Elokuu (2007) on Lettsin uusin voitto, joka palkittiin kotimaassaan kolmella merkittävällä palkinnolla (Drama Desk, Tony ja Pulitzer). Pulitzer-ehdokkuus oli Lettsille jo toinen, sillä siihen ylsi myös Mies Nebraskasta (2003).


Elokuu on mielenkiintoinen sekoitus uutta aikamme kuvaa ja amerikkalaisen draaman klassikoista tuttuja juonteita. Se, että työ sijoittuu pieneen oklahomalaiskaupunkiin, on selvä todistus osittain omaelämänkerrallisista lähteistä.


Jutun ytimessä ovat yliopisto-opettajan kanssa avioitunut ja pahaa oloaan pillerien popsimisella peittävä iäkäs Violet Weston, jota Ritva Valkama häkellyttävällä pieteetillä esittää, sekä tämän nuorempi sisar ja kolme tytärtä miehineen/miesystävineen. Tarina alkaa, kun perheen kirjallisuudenprofessori-isä ja patriarkka (Juhani Niemelä) palkkaa taloon intiaanisukuisen kotiapulaisen ja lähtee kalastamaan, eikä häntä sen jälkeen nähdä.


Kreeta Salmisen esittämä intiaanityttö Johnna tuntuu ihmisjoukon lähes ainoalta tasapainoiselta henkilöltä. Pian selviää, ettei isä-Westonin kalareissu ole päättynyt hyvin ja sen varjolla lähisukulaiset saadaan yhteen.


Leena Uotila esittää Violetin nuorempaa sisarta Mattie Faeta, ja Heidi Herala, Riitta Havukainen ja Aino Seppo Violetin tyttäriä. Jokainen heistäkin on enemmän tai vähemmän epäonnistunut miessuhteissaan.


Havukaisen näyttelemä Barbara yrittää pitää kulisseja yllä mutta pian selviää, ettei kaikki ole kunnossa, sillä Barbara ja Bill (Matti Olavi Rani) ovat eroamassa, kun Bill on ihastunut nuorempaan naiseen.


Ilkeilyn, kyynisyyden ja suoranaisen pahuuden lomaan jää vain vähän tilaa toivolle ja uskolle parempaan huomiseen. Vahvojen naisten lomassa miehillä ei ole todellakaan helppoa.


Upeasti näytelty ja hienosti kirjoitettu Elokuu on parhaita amerikkalaisia perhedraamoja pitkään aikaan ja tarjoaa liki tusinan verran loistorooleja huippunäyttelijöille. Onneksi siinä on mukana hiukan huumoriakin muuten synkkää tarinaa keventämässä.