Arvio: Elokuu
Ritva Valkama valloittaa karismallaan Helsingin kaupunginteatterin Elokuussa
Helsingin kaupunginteatterin uutuusnäytelmää katsoessa ei voi olla
koko ajan muistamatta, että kysymyksessä on amerikkalainen tarina,
takapajulan kuvaus syvältä Oklahomasta.
Tracy Letts ei vuonna 2007 ilmestyneessä Elokuussa säästele mitään.
Eläkeikäiset vanhemmat riutuvat unohdettuina mökissään, Violet (Ritva
Valkama) turhautuneena, pahansisuisena lääkkeiden väärinkäyttäjänä ja
Beverly (Juhani Niemelä) pahasti alkoholisoituneena yhden kokoelman
runoilijana.
Pariskunnan kolme tytärtä Barbara (Riitta Havukainen), Ivy (Heidi
Herala) ja Karen (Aino Seppo) ovat menestyneet näennäisen hienosti
köyhistä oloista lähtöisin olevien vanhempien ahkeruuden ansiosta.
Kaliforniaan ja Floridaan asettuneet tyttäret miehineen ja lapsineen
vierailevat harvakseltaan lapsuudenkodissa. Paitsi nyt, elokuussa, kun
ollaan muistelemassa itsemurhan tehnyttä isää.
Yhtä kuplaa
Päihderiippuvuutta, yhteiskunnan huijaamista, toistensa vähättelyä ja
solvaamista, sekaisia sukupuolisuhteita, sukulaisten keskenäistä
seksiä, lapsiseksiä, yksinäisyyttä, unohtuneisuutta, intiaaniväestön
alistamista -Tracy Lettsin taidokas näytelmäteksti kelaa auki perheen
kummallisuudet, joita riittää kuin vuosien takaisessa tv-komediasarja
Kuplassa.
Kari Heiskasen vahva ohjaajanote sekoittaa idylliä elokuvallisina
kohtauksina, rinnakkain, peräkkäin, samanaikaisesti sivuttain.
Isä on ennen ratkaisevaa askeltaan palkannut taloon äidin apulaiseksi
cheyenne-intiaanin, jonka arvoituksellista läsnäoloa Kreeta Salminen
näyttelee ihastuttavasti.
Isän kuolemaa tutkii sheriffi (Seppo Halttunen), joka paljastaa aina
rakastaneensa kiihkeästi Barbaraa. Yksi näytelmän hienoimmista
kohtauksista on Halttusen ja Havukaisen tunnustusten hetki. Traaginen
kokonaisuus sisältää myös huvittavia koomisia aineksia.
Paljon ja pitkästi
Kari Heiskasen ohjauksessa hyvät näyttelijät pysyvät kuosissa. Lähes
kolmen tunnin kestosta huolimatta yhdysvaltalainen takapajula
kiinnostaa alusta loppuun saakka. Alkupuolella Leena Uotilan
suorapuheinen ja rääväsuinen Mattie Fae erottuu kauniin Kreeta Salmisen
ja upeakroppaisen Matti Olavi Raninin ohella.
Väliajan jälkeen käynnistyy Ritva Valkaman valloittava karisma, kun
hän alkaa avata perheen mustia salaisuuksia. Pitää myös huomata Salla
Sivénin naamiointi ja Taina Tervon kampaukset. Varsinkin naisten toinen
toistaan kammottavammat luonteenpiirteet korostuvat ulkonäöllisin
keinoin.
USA:sta tulee paljon näytelmiä kansainväliseen levitykseen. Taatut
menestyskappaleet tosin ovat enimmäkseen teatteritaiteellisesti
epäkiinnostavia musikaaleja tai sitten amerikkalaista unelmaa
kriittisesti tarkastelevia klassikkoja.
Elokuu on kuitenkin uusi näytelmä ja sijoittuu nykyaikaan. Sitäkin
hienompaa on todeta, että se kiinnostaa teatteriyleisöä: Helsingin
kaupunginteatterin kevätkauden esitykset on jo myyty loppuun.