Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Elokuu

Marja-Terttu Yli-Sirniö – Seura – 2009/8

PERHEYHTEISÖN SUDEN HETKI

Elokuu-näytelmä räjäyttää hajalle erään perheen elämänvalheen.


Perhe on yksikkö, joka on kautta aikojen kiehtonut näytelmäkirjailijoita. Ehkä siksi, että perheessä kaikki inhimilliset tunteet ovat läsnä. Perheen jäsenenä ihminen on paljaimmillaan ja siksi myös haavoittuvaisin.

Helsingin kaupunginteatterin Elokuu on traaginen perhedraama. Amerikkalaisen Tracy Lettsin toissa vuonna valmistunutta näytelmää on Yhdysvalloissa ylistetty, ja se on nostettu jo klassikoksi.

Westonin perhe ei edes näytelmän alussa ole mikään unelmaperhe. Vaimo Violet sairastaa syöpää ja napsii pillereitä, mies Beverly on oppinut alkoholisti. Hän katoaa ja löytyy kuolleena.

Hautajaisiin kokoontuvat perheen kolme tytärtä ja heidän partnerinsa sekä Violetin sisar perheineen. Näytelmän kovimmat paukut räjähtelevät toisella puoliajalla, kun perheenjäsen toisensa jälkeen alkaa keriä auki häijyjä salaisuuksia.

Elokuu ei kuitenkaan ole mikään ahdistuksen pesäke, sillä tekstissä on viljalti mustaa huumoria ja Kari Heiskasen hieno ohjaus hengittää ilmavasti.
Ritva Valkaman Violet on näytelmän huikea keskushenkilö, vaikka ihan sellainen matroona kuin ennakkoon odottaa, Violet ei ole.

Lauri Siparin käännös on paikoin luvattoman paljon alkukielen, englannin, makuista.