Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Elokuu

Tommi Aitio – Kauppalehti – 13.02.2009

Valkama pitää järjestystä yllä


Modernin amerikkalaisen näytelmäkirjallisuuden suuri linja kulkee perhesalaisuuksien avaamisesta yksilön psykopatologiaan: pannaan joukko toisiinsa joko verisitein tai avioliiton kautta kytkettyjä ihmisiä samaan huoneeseen, tunkeudutaan itse kunkin intiimille alueelle ja katsotaan minkälaisia hirviöitä silotellun julkisivun alta paljastuu.


Tracy Lettsin Elokuussa vain Westonin suvun matriarkka ei yritäkään ylläpitää sivistyneen käytöksen ja häveliäisyyden suojakerrosta. Siksi Violet-rouvasta (Ritva Valkama) tulee näytelmän totuudenpuhuja, joka lääketokkuransa suoman deliriumin hetkellä panee siskonsa, kolme tytärtään ja näiden puolisot ojennukseen.


Elokuu kiinnittyy luontevasti samaan draamaperinteeseen Tennessee Williamsin kanssa ja Tracy Lettsin tapa tuoda amerikkalainen maalaismaisema ja takahikiän ankea henkinen ilmasto osaksi henkilöhahmojensa kohtaloita palautuu William Faulknerin proosaan. Vain ajat ovat koventuneet Williamsista. Enää eivät piilopullot ja lehtolapset riitä räjäyttämään perheidylliä, tarvitaan insestin kaltaisia aiheita.


Dramaturgisena käännekohtana toimii Westonin perheen itsemurhaan päätyneen isän muistotilaisuus, joka leskirouva Violetin mielestä onkin ”hieno päivä totuudelle”.


Kari Heiskasen ohjauksessa nauru takertuu kurkkuun ja se on meille ihan oikein.