Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: High School Musical 2

Ilkka Kuosmanen – Etelä-Suomen Sanomat – 29.05.2009

Kovalla sykkeellä ilon kautta

High School Musicalin kakkososa on ykköstäkin räväkämpi

On se jännä. Että on tällainen tuhanteen kertaan kaluttu juonikuvio, ärsyttävällä Disney-estetiikalla kuorrutetut roolit, ja silti juttu herkistää kolmekymppisenkin lähes kyyneliin.

Selitys on tietysti selvä: nuorten näyttelijöiden ammattitaito ja vastustamaton energia ovat ne tekijät, jotka nostavat High School Musical 2:n alkukesän riemastukseksi.

Savoy-teatteriin valmistunut Helsingin kaupunginteatterin tuotanto jatkaa viime kesänä Linnanmäen Peacockissa nähdyn ykkösosan tarinaa. Kuten ensi-iltayleisön enemmistö (lämpiöpuheista päätellen) joudun minäkin kallistumaan sille kannalle, että kakkososa on jopa hivenen ykköstä parempi.

Siis takuuvarma lahjatuote niille mussukoille, jotka selvisivät koulustaan kesälaitumille vähintään tyydyttävin arvosanoin. Mutta varoitus iskät ja äipät: lompakollanne tulee käymään ankara pyörre. Liput maksavat 41 euroa per nuppi, eikä lapsialennuksia tunneta.

Utopiaa ja totta

Disneyn tehokkaasti tuotteistama High School Musical -konsepti sijoittuu Amerikka-utopiaan, jossa kaikki nuoret ovat sopusuhtaisia ja kauniita tai vaihtoehtoisesti huippuälykkäitä ja seurallisia.

Aivan täysin huoletonta heidän elämänsä ei kuitenkaan ole. Koska toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla, on utopiaan syntynyt hierarkioita ja sosiaaliluokkia, joiden väliset raja-aidat ovat jyrkkiä.

Tässä kohtaa Disney-todellisuus kohtaa valitettavasti oikean todellisuuden: ei ole lainkaan itsestään selvää, että kaikilla amerikkalaisnuorilla olisi mahdollisuus hankkia itselleen hyvätasoinen yliopistokoulutus.

Tarinan hirviöksi on alennettu upporikas blondi Sharpay (
Anna Laulumaa), joka yrittää iskeä kiilaa köyhien mutta hyväsydämisten rakastavaisten Gabriellan (Yasmine Yamajako) ja Troyn (Jukka Nylund) välille.

Triangelidraama soi siis täsmälleen ykkösosan virityksellä, sillä erotuksella, että nyt huolettomat teinarit ovat kesälomalla. Sharpaylle avautuu tilaisuus juonitella Troy puolelleen, kun koko East High -koulun kaverijengi saa kesätöitä Sharpayn isän omistamalta golfklubilta.

Vipuvartena juonitteluissa on yliopistostipendi. Tarina kulkee takuuvarmasti ja yllätyksettömästi kohti huipentumaansa, joka nähdään mainiosti ohjatussa kykyjenetsintäkilpailussa.

Yamajako vakuuttaa

Kuten jo tuli mainittua, Marco Bjurströmin ohjaama esitys on alusta loppuun nuoren voiman juhlaa. Vilpitön elämänilo ja energia näkyvät raikkautena myös näytelmän rooleissa, jotka eivät ole lähtökohtaisesti kovinkaan vivahteikkaita.

Nuorista tähdistä erityisesti Yasmine Yamajako hurmasi ensi-iltayleisön vahvalla altollaan, joka syttyy täyteen hehkuunsa musikaalin loppupuolen herkistelyissä. Huonosti ei laula Jukka Nylundkaan Troyna, mutta hänen soolokappaleensa eivät ole musiikillisesti aivan yhtä mieleenpainuvia kuin Yamajakolla.

Ensimmäisellä puoliskolla harmittelin hiukan Savoyn ahtaanoloista näyttämöä, joka tuntui sumputtavan upeasti liikkuvan porukan liikettä. Loppupuolella tästäkin harmista päästään, sillä Kati Lukan laatima kevytlavaste on muokkautuvaista sorttia. Lähinnä kolmiosainen seinämä toimiikin alustana Petri Ruikan videoprojisoinneille, joista riisuttu näyttämötoteutus saa sopivasti lisäsäihkettä.