Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Risto Räppääjä ja villi kone

Päivi Loponen-Kyrönseppä – Ilkka – 10.04.2009

ELÄMÄ EI OLE HASSUMPAA

Risto Räppääjä luottaa teatterin lumoon


Hyvä Katja Krohn, hyvä Paavo Kerosuo, hyvä Santeri Kinnunen!

Olipas rentouttavaa nähdä vauhdikas lastenesitys, joka osoittaa millaista teatterin lumo voi olla. 9-vuotias seuralaiseni piti myös näkemästään, vaikka “sitä tietokonejuttua oli liian paljon”.

Helsingin kaupunginteatterin esitys on vapaamuotoinen mukaelma teoksesta Risto Räppääjä ja villi kone. Näytelmässä on yllättävänkin selkeä sanoma, mutta onneksi teatterinäyttämöllä huomio kohdistuu ennen kaikkea mielikuvitukselliseen esitykseen.

Nythän on nimittäin niin, että tietokone on vaarallinen kapistus. Rauha-täti hankkii Ristolle tietokoneen, koska radiossa kerrotaan nuoren muutoin syrjäytyvän. Ristolle käy hassusti: hän uppoutuu virtuaalipeleihin totaalisesti, ja muu maailma menettää merkityksensä. Tästä alkaa Rauha-tädin ponnistelu Riston pelastamiseksi takaisin todelliseen maailmaan. Ja kuinkas sitten kävikään…

Ohjaaja Katja Krohn pitää huolen siitä, että näyttämöllä tapahtuu. Repliikit ovat hauskoja, mutta vielä hauskempia ovat mimiikka ja lavakoheltaminen sekä Sari Haapamäen koreografia.
Teatterin perinteiset keinot toistoineen, koomisine takaa-ajoineen ja hölmöilyineen tekevät esityksestä riemukkaan ja kaikenikäisiä viihdyttävän. Krohnilla on käytössään pieni ja epätasainen ensemble, mutta hän on saanut siitä paljon irti.

Iiro Rantala on säveltänyt musiikkia niin Risto Räppääjä -elokuvaan kuin Kaupunginteatterissa aiemmin nähtyyn esitykseen Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi.
Tällä kertaa musiikkia on ensinnäkin liian vähän ja toisekseen se oli latteampaa kuin ennen. Kahden hengen ”bändi” esiintyi yllättävän matalalla profiililla, ja laulajavahvistusta olisi kaivannut koko esitykseen.


Kinnunen mestarisarjaan


Santeri Kinnunen tekee elämänsä roolin Lennart Lindberginä. Lindberg on vanha poika ja Rauha-tädin naapuri, joka joutuu Risto Räppääjän tavoin tietokoneen pauloihin. Kinnunen on kypsynyt koomikkona mestarisarjaan.

Annu Valonen Rauha-tätinä ja Sanna-June Hyde Nellinä ovat täysillä menossa mukana, ja Sami Uotila tekee hauskat karaktäärit pitsalähettinä ja poptähtenä.
Paavo Kerosuo on ilmiömäinen Risto Räppääjä. Kerosuo on leikkisä, eloisa, notkea räiskyvä ja hauska. Vaikka näyttelijä ei enää ole teinipoika, voi vain toivoa, että hän jaksaa esiintyä vielä tulevissakin Räppääjä-osissa.

Toivon nimittäin seuraavaksi näkeväni Risto Räppääjä -musikaalin, johon on satsattu hieman enemmän musiikillisesti: kunnon bändi, enemmän hyviä biisejä ja taitavia laulajia.
Tiedän, että jotkut paheksuvat sarjoja ja jatko-osia. Itse toivon sarjoittamisen merkitsevän jalostumista ja kehittymistä.
Miksi hyvä konsepti pitäisi lopettaa, kun innostusta ja kysyntää riittää.