Arvio: Aina
Aikuisen kaipuu
Kati Kaartisen Aina on vahva teksti, joka ravistelee, repii ja liikuttaa katsojaa. Näytelmässä on niin paljon sanomaa, että aluksi tuntuu siltä, ettei ohjaaja Olka Horila saa sitä kaikkea millään pysymään kasassa.
Loppua kohden langat kuitenkin kiristyvät ja näytelmä saa muotonsa. Aina on lastennäytelmä, joka jokaisen aikuisen pitäisi ehdottomasti katsoa.
Aina yksin
Aina on 11-vuotias tyttö, jonka isä on vastikään kuollut, äiti on liian masentunut hoitaakseen lapsiaan, ja niinpä neljä vuotiaasta Aarre-veljestä huolehtiminenkin jää Ainan vastuulle. Aina taipuu ja taipuu, eikä hänelle tarjota mahdollisuutta katketa. Öisin tyttö puhuu kuolleelle isälleen ja koulun pihasta löytyy yksi paikka, josta isälle voi vilkuttaa.
Ainan tehtäväksi jää huolehtia niin äidistä, itsestä kuin veljestäkin. Tytöstä ei huolehdi kukaan, äiti on liian masentunut, opettaja liian rasittunut, isä liian kuollut ja sijaisella on liian kiire kahville.
Vuokko Hovatta Ainana on ehdottoman yksitoistavuotias, yksinäinen ja vastuuntuntoinen, samalla hahmo huutaa apua, joka taholta. Aarrekin (Hannes Suominen) alkaa vähitellen suhtautua Ainaan enemmänkin äitinä kuin siskona.
Ainan luokkakaverit Kalle (Jouko Klemettilä) ja Jenni (Vappu Nalbantoglu) ovat myös yksinäisiä lapsia, vaikkakaan eivät yhtä konkreettisesti. Kalle saa silloin tällöin laatuaikaa isän kassa ja Jennin äiti pelkää olla vanhempi. Klemettilä on raivostuttavan esiteini-ikäinen, suorastaan loistava. Nalbantoglu ilmentää vapaankasvatuksen tulosta sangen onnistuneesti.
Kaikki katkeaa
Ainan alku menee kaikkien katastrofin ainesten kasaamiseen ja valtaisan pahanolon paineen keräämiseen. Katsojan sisällä olevia solmuja kiristetään äärimmilleen, kunnes vähitellen aletaan parantaa.
Ainan tarinassa parannuksen tuo uusi naapuri, joka ei jää ihmettelemään aikuislasta vaan tarttuu asiaan. Naapurin setä (Rauno Ahonen) on aidosti aikuinen, joka pakottaa muutkin aikuiset aikuisiksi.
Varsinaisena jakajana toimii Ainan syntymäpäivät, joiden järjestämisestä lopulta vastaa naapuri. Syntymäpäiväkutsujen aikana naapuri laittaa Jennin äidin ottamaan vastuun lapsestaan, antaa Kallelle merkityksen ja auttaa ravistelemaan Ainan äidin takaisin vanhemmuuteen.
Näytelmässä korostetaan aikuisen vastuuta ja roolia saarnaamatta, korostaen että lapsen velvollisuus ja oikeus on olla lapsi. Aina on ilolla ja surulla täytetty näytelmä siitä mitä elämä voi vastaan tuoda, ihan odottamatta. Aina esittää yhden kysymyksen, mitä on elämä?
Kati Kaartinen on rakentanut tekstinsä niin, että se puhuttelee kaiken ikäisiä. Näytelmän kautta avataan valmiudet ymmärtää vaikeuksia niin aikuisen kuin lapsenkin aseman kautta.
Annukka Pykäläisen luomissa moniulotteisessa lavasteissa elää tämän päivän koulu- ja kotimaailma. Lavastus on hyvin elävää ja onnistuu muutamaan otteeseen yllättämään katsojan.
Musiikki ja äänimaailma todentavat Ainaa hienosti.